Tämä viikko alkoi jo perinteeksi muodostuneella tavalla, eli valvotulla yöllä. Nyt tosin tein oman ennätykseni, kun vielä puoli kuuden aikaan maanantaiaamuna valvoin. Sitä ei olekaan tapahtunut sitten nuoruusvuosien, joten pitihän se kai tämäkin vielä kokea.
Maanantaina aamupäiväteetä juodessa mietin miten tsemppaisin itseäni tällä viikolla, jos unettomuuden kurimus jatkuu, ja päätin, että listaan joka arkipäivästä vähintään yhden ilonaiheen. Olin erittäin myönteisesti yllättynyt, kun ilonaiheista tuli pikemminkin runsaudenpulaa ja valinnanvaikeutta kuin niukkuutta ja etsimällä etsimistä. Listalle pääsi lopulta joka arkipäivä yhden ilonaiheen sijaan kaksi. Tästä voisi ehkä päätellä, että elämä on hyvää ja oma asenne positiivinen väsymyksestä huolimatta.
Tässä on minun top 5 x 2 listani tällä viikolla:
1 Maanantaina päivällä posti toi kotiin söpöt Aarikan Pakkasperheen jäsenet, joista Helistäjä hyppäsi jääkaapin oveen ja Kultasydän parkkeerasi eteisen kenkäkaapin päälle kuusen juureen joulutunnelmaa tuomaan. Olen ihastunut näihin Aarikan Pakkasperheen jäseniin tänä talvena niiden värityksen vuoksi, ja koska pidän puusta materiaalina. Tuotteiden kotimaisuus on myös plussaa. Voi olla, että pieni keräilykärpänen on päässyt puraisemaan näiden kahden Pakkasen myötä.
Illalla oli virkistävä ja lämminhenkinen laulutunti virtuaalisesti. Kerrattiin mitä kaikkea onkaan opiskeltu syksyn aikana ja harjoiteltiin Santa Luciaa yhdessä yksin, eli jokainen tykönään ruudun takana omia stemmojaan laulaen ja muita kuulematta.
2 Tiistaina oli ihana aurinkoinen talvinen päivä pikkupakkasineen, ja se suorastaan vaati ulosmenoa, koska tähän aikaan vuodesta päiväkävely auringossa on harvinaista herkkua. Kipaisin samalla kirjapaketin Postista. Tuli tilattua sellaisia kirjoja, että hädin tuskin maltoin olla avaamatta niitä saman tien, joten nyt on hieman kiire lukea loppuun kaksi kesken olevaa, jotta pääsen näiden vastatulleiden kimppuun. Yhden näistä kirjoista bongasin lokakuussa Helsingin Kirjamessuilta, ja teos jäi vaivaamaan siinä määrin, että se oli pakko tilata. Luulen siitä olevan hyötyä omassa tilanteessani, vaikka voiton puolella jo tunnenkin olevani uupumuksen suhteen.
3 Keskiviikkona sain hoidettua rästiin jääneitä asioita. Annan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin itselleni reippaudesta sekä erityisesti päätöksenteosta. Joskus joku asia, yleensä joku oma hankinta, jää rästiin vain siksi, etten osaa päättää minkä valitsen useammasta eri vaihtoehdosta, koska haluan olla varma, että valitsen parhaimman vaihtoehdon.
Keskiviikon toinen ilonaihe oli se, että illalla riisipuuroa keittäessäni en kiehuttanut maitoa hellalle tai polttanut puuroa pohjaan, jotka molemmat tapahtuvat salamaakin nopeammin, jos keittopuuhissa ollessa lukee samalla lehteä, nimimerkillä ”Kokemusta on”. Bonuksena vielä se, ettei puurosta tullut kuivaa, kuten edellisellä kerralla kävi. Siitä syytän kyllä somea, hah.
4 Torstaina ilahdutti jäätelö, jonka tosin ihan itse valitsin ja noukin kaupan pakastealtaasta. Paahdettu pähkinä & kinuski -jäätelö suklaisen jouluteen kanssa olikin juuri sopiva yhdistelmä iltapalaksi epäonnistuneen Santa Lucia -nauhoituksen jälkeen. Aina ei ääni kulje, vaikka kuinka haluaisi ja pitäisi, mutta minkäs sille voi. Hauskaa minulla ainakin oli yrittäessäni käheällä äänelläni tunnelmoida biisiä nauhalle. Äänityksen lomassa kävin noukkimassa sen yllä mainitun jäätelön kaupasta, kun epätoivo alkoi uhkaavasti nostaa päätään.
Piti hetki miettiä mikä oli se torstain toinen mainitsemisen arvoinen iloinen asia, ja kyllä se on viime torstaina ostettu joulukaktus, joka viikon jälkeen on vielä hengissä, vaikka tiputteleekin nuppujaan. Taidan varmuudeksi käydä ensi viikolla ostamassa toisen joulukukan, koska jotenkin veikkaan, ettei tuo kaktus kuki enää jouluna…
5 Perjantai tulee nykyään aina liian nopeasti, kun töissä ollessa sitä odotti jo keskiviikosta lähtien, mutta kiva, että olemassa on perjantai – päivä, joka jakaa viikon kahteen osaan, arkeen ja ei-arkeen. (Tähän laittaisin silmänisku- ja virnistyshymiöt, jos niitä täällä harrastaisin.) Perjantai on siis edelleen jo itsessään ilonaihe.
Toinen iloinen juttu taas oli se, että pitkästä aikaa tämä perjantai oli kiireetön ja leppoisa päivä. Minulla ei ollut mitään sovittuja menoja tai koulutuksia, vaan sain kuluttaa koko päivän ihan miten parhaaksi näin. Lungilla asenteella luulisi päivän menevän laiskotteluksi, mutta nyt ainakin kävi päinvastoin. Kun jälkikäteen mietin miten päivä meni, niin tajusin, että koko päivä oli täynnä toimintaa, mutta leppoisa asenne – ei stressiä, eikä itse asetettua pakkoa tehdä mitään – sai tuntemaan, etten tehnyt mitään, vaan kaikki tapahtui kuin itsestään. Omituista, mutta suosittelen kokeilemaan.
Tämmöisiä ilonaiheita poimin päivistäni tällä viikolla. Viikkoon mahtui kaikenlaista muutakin mukavaa, mutta nämä nousivat jostain itselle hämäräksi jääneestä syystä esiin.
Millainen olisi sinun listasi tällä viikolla? Onko vaikeaa löytää ilonaiheita, vai käykö sinulle kuten minulle, että listalle on suorastaan tunkua? Jos näin on, niin siinä on yksi ilonaihe lisää. Ja jos ei ole tunkua, niin iloitse siitä, jos löysit jo yhdenkin ilonaiheen tällä viikolla.
Tänään on Lucian päivä, valon päivä. Tänään aion hämärän laskeutuessa sytyttää kynttilöitä ja laulaa Santa Luciaa sydämeni kyllyydestä, vaikka ääni on edelleen käheä ja lauluni kuulostaa lähinnä variksen raakunnalle. Mutta kukin tyylillään, ja äänellään se variskin laulaa, sanoi mummu aikoinaan.
Iloa ja valoa päivääsi! ❤
Laiskan Naisen elämää 