Testissä kolme verkkovalmennusta, aikaa 12 viikkoa – löytyykö kadonneen notkeuden lisäksi vyötärö, ja osuvatko kämmenet jälleen lattiaan?
Toinen viikko alkoi haastavissa merkeissä, kun edellisellä viikolla piinanneet allergiaoireet saivat unettomuuden kaverikseen. Uuden uran ja työpaikan löytäminen on alkanut stressaamaan niin paljon, että se vie välillä yöunet.
Toisen viikon alkuun osui myös kursseilua. Esimerkiksi tiistaina istuin tietokoneen ääressä kello yhdestä iltaan asti, ja keskiviikkona oli 1,5 tunnin luento. Keskiviikkona illalla olikin sitten jo pakko päästä ulos ja liikkeelle sen kaiken sisällä vietetyn ja istutun ajan vastapainoksi. Vajaan tunnin lenkki ilta-auringossa lintujen laulaessa oli juuri sitä, mitä sillä hetkellä eniten tarvitsin.
Tulin lenkiltä niin myöhään kotiin, että kehonhuoltoa en jaksanut enää edes ajatella lenkin jälkeen. Toisen viikon ensimmäiset kehonhuoltotreenit pääsin tekemään vasta torstaina illalla.
Aluksi tein taas koko kehon rauhallisen 18 minuutin liikkuvuusharjoituksen. Harjoitus meni yhtä heikosti kuin ensimmäisellä viikolla, mikä ei ole ihme, koska en ollut tehnyt harjoituksia neljään päivään. Tein taas omia sovelluksia niiden liikkeiden tilalla, joita en pystynyt tekemään.
Liikkuvuusharjoituksen perään tein ensimmäisen viikon ohjelmaan kuuluvan Koko kehon dynaamisen liikkuvuusharjoituksen. En ollut ehtinyt etukäteen katsomaan millainen harjoitus se on, mutta sana dynaaminen oli jotenkin pelottanut minua. Olin ajatellut, että dynaaminen harjoitus on vauhdikas ja vaativa, mutta se olikin juuri sellainen, jollaista olen eniten kaivannut ja jollaisesta pidän, eli rauhallisesti eteenpäin liukuva helppoine perusliikkeineen.
Dynaaminen liikkuvuusharjoitus kesti noin kahdeksan minuuttia ja se tehtiin pääasiassa seisaallaan. Harjoituksen olisi voinut tehdä toistona uudelleen, mutta koska olin jo ihan poikki, niin jätin toiston väliin.
Tämä dynaaminen liikkuvuusharjoitus pitää kyllä ehdottomasti käydä tekemässä uudestaan toiston kanssa. Sen jälkeen tuli jotenkin niin hyvä ja energinen olo, ja sitähän liikunta parhaimmillaan antaa.
Torstain harjoitukset kestivät yhteensä noin 26 minuuttia. Ruumiinlämpöni nousi taas kiitettävästi treenin aikana – olin ihan hiestä märkä harjoituksen jälkeen. Vähäiset yöunet ja allergiaoireet painoivat selkeästi kropassa, enkä jaksanut tuon 26 minuutin perään tehdä enää mitään omia liikkeitä.
Paitsi tietysti lopuksi piti testata saanko sormet lattiaan. Uskomatonta kyllä, sain melkein kämmenet lattiaan, vaikken ollut lauantain jälkeen tehnyt muita kehonhuoltoharjoituksia tai venyttelyitä kuin lenkin jälkeiset nopeat jalkojen venyttelyt, sekä koneen ääressä istuessa vähän niska-hartiaseudun ”taukojumppaa”.
Toisen viikon toista treenikertaa ei tullut. Olin liian väsynyt vähistä yöunista ja allergiaoireista, tehdäkseni mitään kroppaa rasittavaa. Ja ennestään tiesin myös, että fyysinen rasitus tällaisessa tilanteessa laukaisisi melkoisella varmuudella flunssan. Sitä nyt en missään nimessä halunnut, joten toisen viikon kehonhuoltotreenit jäivät yhteen kertaan.
Kyllähän se ärsytti, etten päässyt tavoitteeseeni kolmeen (neljään) treenikertaan tälläkään viikolla, mutta yksikin tehty harjoitus on parempi kuin ei yhtään harjoitusta. Ja minun sopii nyt myös muistaa, että menossa on todellakin allergiakausi, joka vuotavine nenineen verottaa kehon voimia, eli allergian ehdoilla mennään.
Ilahduttavaa tällä toisella viikolla oli se, että torstainen harjoitus alkoi tuntumaan lauantaina kyljissä ja vatsalihaksissa – sitä ihanan kirpaisevaa tunnetta olen kaivannut jo pitkään.
Löydetty vatsalihakset, jei!
Laiskan Naisen elämää 