Testissä kolme verkkovalmennusta, aikaa 12 viikkoa – löytyykö kadonneen notkeuden lisäksi vyötärö ja osuvatko kämmenet jälleen lattiaan?
Viikko sitten perjantai-iltana klikkasin itseni sisään Rapakunnosta eroon 30 päivässä -verkkovalmennukseen. Katsoin ensimmäisen viikon ohjelman nopeasti läpi, mutta koska minulla oli kiire kauppaan, niin en tutustunut siihen sillä kertaa syvällisemmin.
Jo pikaisella silmäyksellä ohjelma kuitenkin vaikutti hyvälle, eivätkä tavoitteet olleet liian korkealla. Tavoitteeksi oli laitettu kolme harjoituskertaa viikossa, eli se sama, jonka itse asetin itselleni tavoitteeksi edellisessä valmennuksessa. Jospa tällä kertaa pääsisinkin siihen, koska olen jo saanut itseni liikunnalla pienoiseen endorfiinikoukkuun. Positiivisella mielellä tartuin tähän haasteeseen.
Rapakunnosta eroon 30 päivässä -valmennus on jaettu kolmeen osa-alueeseen: lihaskunto, kestävyys ja liikkuvuus. Valmennuksen tavoitteena on parantaa peruskuntoa lihaskunnon ja kestävyyskunnon puolella, sekä parantaa myös liikkuvuutta ja kehon luonnollisia liikeratoja. Lihaskunto- ja liikkuvuusharjoitukset ovat (video-)ohjattuja, mutta kestävyysharjoitus tehdään itsekseen tavoiteajassa ja itselle sopivalla tavalla, kuten esimerkiksi kävellen tai pyöräillen.
Ensimmäiselle viikolle oli asetettu tavoitteeksi harrastaa kevyesti sykettä nostavaa kestävyysliikuntaa yhteensä 30 minuuttia. ”Helppo nakki, vaatii yhden lenkin”, ajattelin ja päätin aloittaa valmennuksen kestävyysosuudella.
Kuinka ollakaan, unettomuus alkoi piinaamaan heti perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lauantai meni niin sanotusti ihan harakoille liikunnan suhteen, mutta sunnuntai-iltana tartuin härkää sarvista ja puin lenkkivaatteet päälle. Kahden päivän sisälläolon jälkeen oli jo pakkokin päästä ulos.
Ilma oli vähän kirpakka ja pipolle oli käyttöä, mutta poutainen, tyyni keli oli juuri paras mahdollinen kävelyä ajatellen. Koska oli niin hieno sää, niin kävelin loppujen lopuksi vajaan tunnin lenkin 30 minuutin sijaan. Kuuntelin kävellessäni joka puolelta kuuluvaa lintujen iltakonserttia, enkä olisi malttanut ollenkaan mennä sisälle. Kevät hullaannuttaa.
Alkuviikosta allergiaoireet puhkesivat kukkaan ja unettomuus jatkui, joten en jaksanut tehdä maanantaina tai tiistaina mitään harjoituksia. Molempina päivinä oli lisäksi muuta puuhaa muun muassa ansioluetteloon ja urasuunnitteluun liittyen. Ja taisi olla kyllä vähän lorvimista kahvilassa sekä auringosta nauttimistakin, etenkin tiistaina, kun helle hemmotteli kunnolla ensimmäistä kertaa tänä keväänä.
Keskiviikkona olin ajatellut tarttuvani jompaan kumpaan, lihaskunto- tai liikkuvuusharjoitukseen, mutta aurinko paistoi jälleen niin lämpimästi, että innostuin lähtemään puutarhalle kukkaostoksille. Siinäpä se päivä ja ilta menivätkin, kun ensin kiersin puutarhan pariin kertaan, sitten raahasin kukat kotiin helteisessä bussissa ja myöhäisen lounaan jälkeen aloin suunnittelu- ja istutushommiin. Ihan treenistä kyllä kävi tämäkin puuha – hyötyliikuntaa parhaimmillaan.
Keskiviikkoiltana oli kuitenkin sen verran huono omatunto tekemättömistä treeneistä, että katsoin Fitfarmin Jutan ja Roosan Tervetuloa -videon, jota en ollut vielä katsonut. Ja se olikin hyvä juttu, sillä sain siitä itselleni synninpäästön ja suorittaja-minän hiljaiseksi.
Videolla Jutta nimittäin painotti, että tärkeintä on tehdä edes yksi harjoitus viikossa. Jes! Halutessaan harjoituksia voi tehdä myös enemmän kuin kolme kertaa viikossa, mutta täytyy muistaa pitää kaksi lepopäivää. Videon jälkeen tuli sellainen tunne, että olen hyvissä käsissä.
Seuraava treenikerta oli myöhään perjantai-iltana. Olin istunut torstaina autossa noin 450 kilometriä ja kroppa tuntui tukkoiselta, joten päädyin perjantaina kokeilemaan liikkuvuusharjoitusta.
Ensimmäisen valmennusviikon liikkuvuusharjoitus oli keppijumppa, joka kesti reilut 17 minuuttia. Siinä ajassa sain todella hyvän lämmön päälle ja hartiat rutisemaan. Koska satuin olemaan vanhempieni luona käymässä, niin kepin virkaa toimitti äidin mopin varsi. Se ajoi hyvin asiansa jumppakeppinä, kuten myös keittiö jumppapaikkana – vaihtelu virkistää.
Harjoituksessa oli jo ennestään tuttuja liikkeitä, joten se oli sujuva ja mukava tehdä. Valmentaja näytti ja selitti liikkeet videolla selkeästi, ja tahti oli sopivan rauhallinen. Vain yksi liike lopussa oli itselle hankala tehdä, mutta se tehtiinkin sellaisessa asennossa, joka on ollut minulle aina haastava lonkkien liikkuvuuden (jäykkyyden) vuoksi.
Keppijumppa tuntui itsellä aika muikeasti käsivarsissa, ja etenkin hauiksissa, jotka olivat vielä vähän toipumistilassa kukkien raahaamisen jäljiltä. Tämä taukojumpaksikin sopiva keppijumppa sai yllättäen silmäluomeni lupsumaan siihen malliin, että jollei iltapesu olisi ollut tekemättä, niin olisin kaatunut jumpan jälkeen suoraan sänkyyn. Ja olisin tehnyt sen tyytyväisenä itseeni, kun rohkeasti lähdin tekemään keppijumppaa vielä myöhään perjantai-iltana.
Halusin muuttaa valmennusviikon rytmiä edellisen valmennuksen kokemuksesta viisastuneena, jotta saisin rytmitettyä paremmin paitsi treenit, niin myös blogin kirjoittamisen. Eli vaikka klikkasin itseni sisään valmennukseen perjantaina, niin päätin, että oma valmennusviikkoni alkaa kuitenkin lauantaina ja päättyy seuraavan viikon perjantaina. Näin minulle jäisi paremmin aikaa kirjoittaa blogia aina viikonloppuisin.
No, aina ei mene kuten suunnittelee, ja tämäkin postaus tulee nyt pari, kolme päivää suunnittelemaani myöhemmin. Kyläily vanhempien luona yhdeksän kuukauden jälkeen lienee hyvä syy viivästyneeseen aikatauluun. ❤
Mutta palataanpa takaisin pääasiaan, eli Rapakunnosta eroon 30 päivässä -valmennukseen. Ensimmäisen viikon saldoksi minulle tuli kaksi treenikertaa. En voi muuta kuin olla tyytyväinen, koska tälle viikolle osui kaikkea mahdollista unettomuudesta helteeseen ja pahenneista allergiaoireista kukkahulluuteen, pitkän viikonlopun pitkistä ajomatkoista ja kyläilystä puhumattakaan.
Innolla odotan, että pääsen jatkamaan treenejä toisen viikon ohjelmalla.
En ottanut itsestäni mittoja heti neljän viikon Kehonhuoltovalmennuksen jälkeen, mutta uteliaisuuteni oli sen verran suurta, että innostuin mittailemaan muutamia ympäryksiä viime keskiviikkoiltana Tervetuloa-videon katsottuani.
Olin mitannut aiemmin keväällä reisieni ympäryksen housuja tilatessani, ja silloin ympärysmitta oli ollut 57 cm. Nyt se oli 54 cm, eli 3 cm on kadonnut molempien reisien ympäryksestä parin kuukauden aikana. Lantiolta puolestaan on kadonnut 2 cm ympäryksen ollessa nyt noin 108 cm.
Vyötärön ympärysmitta puolestaan oli entisellään, ellei vähän enemmänkin. Taisi tulla nautittua liikaa helleherkkuja…
Laiskan Naisen elämää 