1. päivä joulukuuta on joka vuosi yhtä sykähdyttävä. Sehän tarkoittaa paitsi lähtölaskentaa jouluun, niin myös lähtölaskentaa loppuvuoteen. Joulukuun ensimmäisessä päivässä onkin aina mukana niin iloa ja odotusta lähestyvästä juhla- ja lomakaudesta kuin myös ripaus haikeutta: kohta takanapäin on taas yksi eletty vuosi.
Mietin pitkään, jaksaisinko ja ehtisinkö tänä vuonna toteuttaa jonkinlaisen virtuaalisen joulukalenterin joko tänne blogiin tai Instagramiin. Mietin asiaa vielä koko tämän illankin ennen kuin itselleni uskolliseen tyyliin tein päätöksen niinkin aikaisin kuin kello 21.30.
Asiassa mietitytti paitsi oma jaksaminen ja ehtiminen joulun alla, niin myös ideointikyky. Pääni kun tuntuu olevan pyörällä ja välillä vähän tyhjäkin koko syksyn ja alkutalven jatkuneesta uuden opiskelusta sekä uusiin ihmisiin ja toimintaympäristöihin tutustumisesta. Toisaalta taas juuri edellä mainituista syistä minun voisi olla hyväkin kääntää ajatukset välillä johonkin muuhun, joten tässä sitä nyt ollaan kirjoittamassa tätä tekstiä 1. joulukuuta vuonna 2021.
Tervetuloa siis seuraamaan säännöllistä tai epäsäännöllistä Laiskan naisen keittiön joulukalenteria! Se siis ilmestyy joka päivä jouluun asti, tai sitten ei. Mutta eikös elämässä pidäkin olla vähän jännitystä etenkin näin joulun alla?
Koska sormet ovat jo verillä – pakkanen ja käsidesi ei ole hyvä yhdistelmä – niin en löpise tämän pidempään, mutta sen verran vinkkaan, että nyt on kukkakaupoissa jo ihana valikoima joulukukkia. Minä kävinkin ostamassa tänään ensimmäisen joulukukkasen vähän itsenäisyyspäiväkin mielessä.
Kukkien suurena fanina hieman harmittaa, etten pysty nauttimaan täysillä joulukukista niiden tuoksun vuoksi. Ja joulukukista suosikkini on tietysti se tuoksuvin, eli hyasintti. Sitä en vaan pysty enää edes lähestymään kukkakaupassa, jos se on täydessä kukassa, joten kotia ovatkin jouluisin viime vuosina sulostuttaneet yleensä tulilatvat, amaryllikset tai joulukaktukset.
Joulutähti on ollut myös poissa laskuista jo pitkään, mutta tänään löysin kukkakaupasta niin nätin minijoulutähden, että oli pakko ottaa se kokeeksi. Nyt siis testaan, josko yhteiselomme onnistuisi taas pitkästä aikaa.
Minijoulutähtiä kukkakaupassa oli muistaakseni neljää eri väriä: valkoinen, vaaleanpunainen, tummanpunainen ja se vähän persikkainen väri, joka taitaa kulkea syystähden nimellä. Kaikki olivat niin kauniita värejä, että olisin voinut ostaa niistä minkä vaan. Pitkän mietinnän jälkeen – siis miten värin valitseminen voikin välillä olla niin vaikeaa – kotiin päätyi valkoinen joulutähti.
Eikä siinä ollut vielä kaikki mietintä, sillä kotona alkoi sopivan ruukun etsiminen ja mallaaminen. Haastetta ruukun valitsemiseen tuotti minitähden koko, mutta oikea ruukku löytyi kuitenkin yllättävän helposti.
Olin ajatellut tähdelle ruukuksi pientä valkoista kukkaruukkua, mutta niin ruukku kuin kukkakin näytti siinä jotenkin niin valjulle, kuten kävi myös seuraavaksi kokeilemani Kastehelmi -tuikun kanssa, että melko nopeasti päädyin vitriinin päällä olleeseen vihreään keraamiseen tuikkuun. Kukka solahtikin siihen kuin kotiinsa, joten siihen se myös jäi.
Nähtäväksi jää miten meidän yhteiselo sujuu ja miten kukka viihtyy ruukussaan, mutta kylläpä kukka toi heti mukavan jouluista tunnelmaa kotiin. Ruukun valinta myös jälleen kerran osoitti, miten erilaisen ilmeen kotiin saa luotua hyvin pienillä asioilla, kuten kukkaruukun värillä, mallilla ja tekstuurilla.
Ihanaa joulunalusaikaa sinne!
❤
Laiskan Naisen elämää 