Taidettiin elää toista koronakesää vuonna 2021, kun sain päähäni, että haluan opetella tekemään makrameeta. Kolusin verkkokauppoja läpi netissä etsien helpohkoja valmiita tarvikepaketteja, kun päädyin Taitojärjestön sivuille. Taito-kivijalkamyymälät olivat minulle ennestään tuttuja, mutta en ollut aiemmin syvemmin perehtynyt Taitojärjestön toimintaan.
Ennen kuin olin tilannut verkkokaupasta yhtään makramee-tarvikepakettia, niin huomasin ilmoittautuneeni aikuisten käsityön taiteen perusopetukseen. Oli päätynyt verkkokaupasta Taitojärjestön sivuille selailemaan kursseja ja innostunut mahdollisuudesta opetella betonitöitä. Mitäpä siitä, että siinä kylkiäisenä olisi neljä vuotta käsityöopintoja ja tulisi noin 30 opintopistettä kaupan päälle. C’est la vie! – Se on vain elämää se!
Taito Etelä-Suomen Käsityö- ja muotoilukoulun opinnot alkoivat koronan vuoksi puoli vuotta myöhässä tammikuussa vuonna 2022, ja ensimmäinen kerta oli etäopetuksena. Pakostikin siirryimme pian lähiopetukseen, aluksi tosin maskien kera, jotta pääsimme konkreettisesti tekemään asioita. Kevätlukukausi olikin sitten aika sähäkkä – monenlaista ehdimme jo ensimmäisen kevään aikana harjoitella ja opiskella.
Kevät 2022
Meillä oli vuoden 2022 kevätlukukaudella yleisteemana väri-muoto-pinta, johon liittyen kävimme ensin läpi värioppia ja sommittelun perusteita. Saimme ensimmäiseksi tehtäväksi etsiä erilaisia muotoja ja kuvioita arkiympäristöstä. Opettelimme piirtämällä kuvion pelkistämistä ja erilaisten pintojen sommittelua kuvioista.
Siitä siirryimme kankaankuviointi 1:seen, jossa pääsimme heti käyttämään väri-muoto-pinta -teeman oppeja, kun suunnittelimme ja kaiversimme kuvion leimasimeksi linolevylle ja sommittelimme sekä painoimme leimasimella erilaisia pintoja kankaalle.
Seuraavaksi perehdyimme omaan luovaan prosessiin ja etsimme keinoja ilmaista omaa luovuutta maalaten ja kirjoitellen ylös esiin nousevia ajatuksia. Teimme yhteisiä töitä ”kiertomaalaamalla” sekä omia maalauksia annetun teeman mukaan.
Ryhmän yhteiset työt pursuivat värejä ja kuvioita, kun kukin vuorollamme jatkoimme edellisten maalaajien kädenjälkeä. Omat maalaukseni puolestaan olivat aika pelkistettyjä ja yksinkertaisia. Näin jälkikäteen katsottuna niistä heijastuu senhetkinen tilanteeni, eli uupumuksesta toipuminen oli vielä todella kesken ja oma luovuus lukkojen takana. Huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että pidin maalaamisesta ja halusin oppia siitä lisää.
Maaliskuun 2022 loppupuolella ehdimme perehtyä myös erilaisiin kirjontatekniikoihin ja kirjonnan erikoismateriaaleihin. Oli mielenkiintoista nähdä millä kaikilla tavoilla kangasta voi kirjoa. Omassa työssäni kokeilin muutamia erilaisia peruspistoja ja lisäksi yhdistin siihen valmiin pitsikuvion.
Aion ommella kirjontatyön koristeeksi joogatiileille tulevaan pussukkaan, kunhan ehdin viimeistelemään kirjontatyön ja ompelemaan pussukan valmiiksi. Pussukan teen pieneksi jääneiden pellavahousujen irtileikatusta lahkeesta, jonka lahkeensuussa on jo kiristysnauha valmiina. Kirjontatyöhön puolestaan otin kankaan samaisten housujen toisesta lahkeesta.
Kevään 2022 viimeisenä tehtävänä meillä oli vielä väri-muoto-pinta -teemaan liittyen omakuvan painaminen kankaanpalalle Gelli-painolevyillä.
Piirsimme ensin paperille omakuvan, josta otimme useita kopioita ja leikkelimme kopioista pois tarvittavat palaset painantaa varten. Telalla levitettiin painoväri geelilevylle ja esimerkiksi valmista sapluunaa tai leimasinta käyttäen kuvioitiin väri. Sen jälkeen levy painettiin kankaalle kulloinkin vuorossa olleen omakuvan osasen päälle.
Harmi, että gellipainantaa oli vain yhtenä iltana, sillä sapluunoilla ja kuvioilla olisi voinut leikkiä enemmänkin ja tehdä monenlaisia graafisia painopintoja.
syksy 2022
Syksy 2022 alkoi erilaisten värjäysmenetelmien, kuten kattila-, kasto-, seisotus- ja kylmävärjäys, opiskelulla. Minulla tämä jakso jäi harmittavasti vähän vajaaksi. Ehdin kokeilla kankaiden värjäämistä, mutta lankojen värjääminen jäi väliin, koska korona iski kimppuun kesken kaiken. Onneksi ehdin kuitenkin tutustua kankaiden värjäämisen hyvinkin kemialliseen maailmaan. Myöhemmin pääsin hyödyntämään värjäämäni kangaspalat toisissa käsityötekniikoissa.
Aion kyllä yrittää päästä jossain sopivassa välissä saman opettajan pitämälle lankavärjäyskurssille aikuisopistoon, sillä niin paljon jäi harmittamaan koronan vuoksi väliin jääneet lankavärjäilyt etenkin, kun näin millaisia hienoja värejä muut olivat saaneet värjättyä lankoihinsa.
Lokakuussa 2022 harjoittelimme valokuvausta kännykkäkameroilla ammattivalokuvaajan johdolla. Parilla ensimmäisellä kerralla kävimme läpi teoriaa ja kännykän kameran säätöjä. Yhden lauantaipäivän käytimme varsinaisiin tuotekuvausharjoituksiin.
Olin ihan intoa täynnä, kun saimme niin hyvää tietoa ja oppia paitsi valokuvaamisesta yleisesti, niin myös valaistuksesta ja erilaisista apuvälineistä. (Huh, kun alkaa muuten kuvaaminen tätä muistellessa heti polttelemaan. En ole ehtinyt keskittymään kuvaamiseen kunnolla pitkään aikaan.)
Syksyn 2022 viimeisellä jaksolla meillä oli teemana punonta. Siinä tutustuimme tuoreen koivurisun erilaisiin työstämistapoihin, kuten korien ja erilaisten pienten koriste-esineiden punontaan. Omissa töissäni käytin myös pajua, joka oli itselle ehkä hieman mielekkäämpi materiaali.
Risupunonta oli värjäyksen lisäksi itselle jotain täysin uutta, ja kerronkin tästä vähän laajemmin omassa postauksessaan.
Laiskan Naisen elämää 