Tulin vain pikaisesti toivottamaan teille blogin lukijoille kaikkea hyvää alkaneelle uudelle vuodelle 2026 sekä kertomaan, että kässäkoulun matka jatkuu pian.
Hyvin alkanut kirjoitusputki katkesi, kun joulu pääsi yllättämään. Tänä vuonna tonttupajalla syntyi jopa pieni paniikki, kun kalenterista uhkasivat päivät loppua kesken flunssan vielä pukatessa päälle pahimmoilleen juuri joulun alla.
Joulunaika onkin minulla mennyt kokonaan ihan vaan levätessä ja voimia kerätessä. Leffoja on tullut katsottua enemmän kuin koskaan ja suklaata syötyä vähemmän kuin koskaan, kiitos tukkoisen nenän.
Täällä sohvalla suklaavajeessa lojuessa päätin, etten tee tällekään vuodelle mitään lupauksia, enkä halua tällä kertaa tehdä mitään koostettakaan viime vuodesta, kuten yleensä olen tehnyt. Viime vuosi oli sen verran raskas, etten jaksa sitä muistella muuten kuin kesäretkien muodossa, joista kirjoittelen tänne blogiin myöhemmin. Uudenvuodenlupausten ja vuosikoosteen sijaan olen miettinyt muutamia tavoitteita tälle vuodelle.
Ensimmäinen tavoite tälle vuodelle on ehkä helpommin kirjoitettu kuin tehty, eli yrittää vältellä flunssia. Tämä ei taida kyllä taida onnistua muuten kuin eristäytymällä muusta ihmiskunnasta. Toinen tavoite tälle vuodelle on kirjoittaa blogia enemmän, ja kolmas on ehtiä lukemaan enemmän. Neljäs tavoite on sekin jotain enemmän, eli ulkoilla ja liikkua enemmän. Viime vuoden loppupuolella en ehtinyt, tai päässyt, edes lenkkeilemään kertaakaan, ja sitä puuhaa on kyllä ollut todella ikävä.
Viides juttu tälle vuodelle, jonka asetin ihan tavoitteeksi, on käydä konsertissa Musiikkitalossa. Tämä on ollut mielessä niin kauan kuin Musiikkitalo on ollut pystyssä Helsingissä, mutta asia on jäänyt tähän asti ajatuksen asteelle. Päätin, että nyt on tullut aika toteuttaa tämä haave, eikä tyytyä enää vain kuuntelemaan konsertteja lineaarisesta, eli perinteisestä, televisiosta.
No niin, eipä tästä nyt ihan pikainen toivotus tullutkaan, ja on minulla vielä muutama muukin tavoite tälle vuodelle – yllätys, yllätys – mutta niistä enemmän joskus myöhemmin. Sen verran vinkkaan, että yhden tavoitteen avainsana on savi. 😉
Toivottavasti tuo minun toinen tavoitteeni toteutuu tänä vuonna ennemmin, eikä myöhemmin, ja pääsen pian kertomaan lisää käsityö- ja muotoilukoulun puuhista. Siihen asti mukavaa alkuvuotta ja kuulumisiin!
❤
Minusta haaveet pitävät ihmisen pinnalla elämän tyrskyissä ja antavat potkua ja sisua arjessa. Olenkin ollut koko ikäni aivan parantumaton haaveilija, ja se on ehkä myös osaltaan auttanut minua selviytymään elämän vaikeuksien keskellä. Mites siellä, haaveiletko, pieniä tai suuria? Oletko ajatellut toteuttaa jonkin pitkään haaveilemasi asian tänä vuonna?
Laiskan Naisen elämää 