Blogi

Tasapainottelua

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Elämä

Tammikuu tuntuu tänä vuonna suorastaan kiitävän kohti loppuaan, kun oma kroppa puolestaan tuntuu jarruttavan joka käänteessä. Käydään siis jatkuvaa taistelua, tai tasapainoilua – miten sen nyt sitten haluaakin ilmaista – ajan ja jaksamisen kanssa, minä ja kehoni.

Toistaiseksi olen useimmiten taipunut kehoni tahtoon levätä, vaikka se olisikin merkinnyt pölyistä kotia tai valmisruokien syömistä. Välillä taas ratkaisun kehon ja mielen (= suorittajaminäni) taisteluun on tarjonnut universumi tullessaan vastaan yllättävillä tavoilla. Se on näin auttanut pois muutamista stressaavista tilanteista, joissa aikataulut ovat painaneet päälle ja sydämeni on sykkinyt vähän liian nopeasti.

Parina viime viikkona olen yrittänyt moneen otteeseen kirjoittaa kesken olevaa blogitekstiä joulukuusta, mutta joka kerta vain aloitan sen alusta hieman eri sanoilla. Tänään tajusin, että joulusta alkaa olla jo kuukausi aikaa, ja jäin miettimään, että onko juttua edes mielekästä enää kirjoittaa loppuun. Toisaalta tiedän, että keskeneräisyys jää harmittamaan, joten päätin saada sen valmiiksi. Aikaahan minulla vielä on, sillä edellisessä postauksessa taisin asettaa jutun aikatauluksi vain ”tammikuun aikana”.

Tässä kuussa olen joutunut pohtimaan myös, että olenko voimien vaivihkaisesta palautumisesta innostuneena haukannut liian suuren palan elämää ja työntänyt lusikkani liian moneen soppaan. Olen joutunut tunnustelemaan, että uuvutanko itseni uudelleen, painanko taas täysillä kohti pohjaa, vaikka vasta ihan vähän aikaa sitten olen juuri ja juuri noussut pinnalle. Heti perään olen kuitenkin ymmärtänyt, että tämähän on nyt se minun oppimisen paikkani: nyt jos koskaan minun pitää ymmärtää tehdä toisin, ettei uupumus pääse taas voitolle.

Tällä viikolla keskityinkin iltaisin kotona enimmäkseen seuraamaan, miten jouluksi ostettu amaryllis puhkesi uudestaan kukkaan.

Se kasvatti ensin puolimetrisen kukkavarren ja siihen neljä pulleaa nuppua. Perjantaina, kun tein opiskeluuni liittyviä verkkokursseja, avautui ensimmäinen kukka. Siinä vaiheessa, kun aloin kirjoittamaan näyttötyötä, avautui hiljalleen toinen. Lauantaiaamuna kukkia oli jo kolme, ja jouduin lisäämään kukalle toisen tukikepin, jottei se kaatuisi.

Tänään, aivan kuin viikon päättävän sunnuntain kunniaksi, oli viimeinenkin nuppu puhjennut täyteen loistoonsa, ja koko kasvi oli samalla kääntynyt kallelleen ikkunaan päin.

Jos kaatuminen nyt edelleen tukikepeistä huolimatta uhkaakin painavaa kukkavartta, niin tiedän, että sen ottaa vastaan tukeva ikkunalasi, joka ei amarylliksen painoa hätkähdä. Ja aamulla lasi päästää lävitseen taas uuden päivän valon.

❤

Hyvää alkanutta vuotta 2022!

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Elämä

Olin suunnitellut pitäväni taukoa blogista tässä tammikuussa, mutta loppiaiselta alkavaksi aikomani kirjoitusloma alkoikin ennen aikojaan, kaksi viikkoa etuajassa, joten lopetankin sen nyt kaksi viikkoa etuajassa.

Syy suunnitelmieni muuttumiseen oli se, että joulunpyhinä päälleni vyöryi yhtäkkiä koko syksyn ja alkutalven kertynyt väsymys. Se painoi paitsi kropassani, niin tuntui karkottavan päästäni kaikki ajatukset ja pukkasi päälle myös täydellisen kirjoitusjumin. En olisi oppinut kokemastani uupumuksesta ja siitä toipumisesta mitään, jossen olisi ymmärtänyt tuossa kohtaa levätä.

Uudenvuodenaattona sohvalla maatessani aloin taas varovaisesti tavailla sanoja, mutta tarvitsin vielä viikon, parit kymmenen tunnin yöunet sekä muutaman lenkin talvisessa maisemassa, jotta pääsin tähän pisteeseen, eli kirjoittamaan jälleen kokonaisia lauseita. Jei.

Lenkkipolun varrelta

Toivottavasti tämä moodi jatkuu ja saan pian valmiiksi aiemmin aloittamani postauksen, joka päättää Joulukuun tunnelmia -sarjan. Sarja jäi nyt harmillisen tyngäksi monen asian summana, mutta ehkä ensi kerralla osaan suunnitella ja aikatauluttaa postaukset sekä ennen kaikkea aloittaa molemmat edellä mainitut asiat aiemmin kuin vasta marras-joulukuun vaihteessa joulukiireiden jo ollessa päällä.

Myös Ahvenanmaan juttusarja on vielä kesken. Otinkin tammikuun tavoitteeksi päättää senkin sarjan, tosin itseni tuntien kirjoitan seuraavaksi kuitenkin jostain muusta – saa nauraa. No, rehellisesti sanottuna Ahvenanmaasta ei ole yksinkertaisesti tehnyt mieli kirjoittaa näillä pakkasilla, koska omassa mielessäni saari yhdistyy enemmän kesäisempiin tunnelmiin, mutta ehkä pääsen tämän mielikuvan yli ensi viikolle tänne Etelä-Suomeen luvatuissa plussakeleissä.

Kaikenlaisia muitakin postausaiheita on ollut mielessä jo pidempään. Joistain olen tainnut aiemmin mainitakin, ja jopa jo kirjoittaakin. Yhtenä aiheena jatkaa tietysti ”asiat, joita olen aina halunnut tehdä”. Päällä oleva pandemia sulkee monta asiaa tai tekemistä pois tällä hetkellä, mutta onneksi listallani on monia sellaisiakin asioita, joita voin kokeilla tehdä ihan yksiksenikin. Ainakin muutaman niistä yritän päästä toteuttamaan tulevan kevään aikana.

Lumisessa maisemassa lepää sekä silmä että sielu

Oma kevät näyttää tällä hetkellä kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoiselle. Arki jatkuu edelleen paitsi pandemian keskellä, niin edelleen myös uuden opettelemisen parissa, mutta toisin kuin vuosi sitten, niin tällä kertaa olen onneksi osannut olla ilmoittautumatta noin sadalle eri harrastuskurssille. Parissakin on riittävästi.

Itselläni vuosi 2021 päättyi, kuten vuosi 2022 alkoi, eli levolla sekä ulkoilulla. Samalla linjalla taidan jatkaakin. Eiköhän noilla kahdella konstilla paitsi jaksa porskuttaa arjessa uutta opetellen, niin saa myös pidettyä kirjoitusjumin poissa.

Toivottavasti sinulla on uusi vuosi alkanut positiivisissa merkeissä, ja nyt en tarkoita positiivisella koronatestin tulosta, vaan jotain mukavaa ja jaksamista tukevaa asiaa, sillä ennen kaikkea jaksamista me taidamme kaikki nyt tarvita.

Kuulumisiin!

❤

Joulukuun tunnelmia – 7., 8. ja 9. päivä

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Elämä

Tiistaina 7. päivä joulukuuta havahduin siihen, että jouluun on aikaa enää noin 2,5 viikkoa ja kaikki jouluhommat on tekemättä, tai ainakin suurin osa. Koska pieni joulustressi alkoi nostaa päätään, niin päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Muistin hyvin vuoden takaiset ankeat tunnelmat joulun alla, kun uupumus oli vielä pahasti päällä ja lisäksi marras-joulukuun vaihteeseen osui kolmen viikon unettomuusjakso. Koko elämä oli hähmäistä ja väsynyttä. Tuntui, ettei joulusta tule mitään, kun koronakin vaani ties minkä nurkan takana.

Viikkoja kertynyt väsymys ja stressi purkautuivatkin vuosi sitten siihen, että heräsin jouluaattoaamuna kovaan migreeniin. Viime tippaan jääneet asiat, kuten siivous, jäivät sen myötä hoitamatta, ja olo oli hutera koko aaton.

En halunnut, että sama toistuu tänä vuonna, joten edellä mainittuna päivänä, tiistaina 7. joulukuuta, istahdin jouluostosreissulla kahvikupposen ääreen rauhoittumaan ja pohtimaan tilannetta.

Muistin kirjoittaneeni viime vuonna joulun aikaan blogiin postauksen, johon olin tehnyt jonkin listauksen hoidettavista asioista. Kahvia siemaillessani kaivoin nyt tuon postauksen listoineen esiin. Lista osoittautuikin edelleen käyttökelpoiseksi, mutta huomasin heti, että siitä puuttui pari hyvin tärkeää asiaa.

”24.12.2020:

  1. Kortit /hoidettu
  2. Lahjat /melkein hoidettu
  3. Kuusi pystyssä ja koristeltu /hoidettu
  4. Osta toinen joulukukka (koska kaktus ei kuki enää, kuten arvasinkin) /hoidettu
  5. Leivo kakku /leivottu, ja melkein jo syöty
  6. Tee pipareita /tehty (siirappia kaapissa vielä noin 1,5 kg – joku osti tuplat)
  7. Siivoa, jos jaksat /jos jaksan – tai käytän Tolu-sukkaa
  8. Muista suklaat! /MUISTETTU!”

Päätin muokata listaa hieman sekä lisätä sinne puuttuvat asiat, joista kaksi tärkeydessään nousi listan kärkeen:

  1. Lepää riittävästi /työn alla
  2. Älä stressaa /työn alla
  3. Kortit /melkein hoidettu
  4. Lahjat /melkein hoidettu
  5. Muista suklaat! /melkein hoidettu (= osta uudet syötyjen tilalle)
  6. Koristele koti /työn alla
  7. Kuusi pystyssä ja koristeltu /ei aloitettu
  8. Osta toinen joulukukka (koska kaktus ei kuki vieläkään – ei yllätä – ja joulutähti just ja just hengissä) /työn alla, eli vaihtoehtoja mietitty
  9. Siivoa – viikkosiivous riittää /sisäistetty
  10. Leivo kakku /työn alla (= reseptejä tutkailtu)
  11. Tee pipareita /ei aloitettu (Huom! Siirappia kaapissa edelleen riittävästi)

Tarkastelin listaani hetken miettien, pitäisikö siihen lisätä vielä jotain, kuten jouluruoat, mutta totesin listan olevan jo tarpeeksi pitkä. Ja syödä nyt piti joka tapauksessa, joten jouluruoat tulisivat huomioiduiksi ostoslistalla.

Nyt tarvitsi sitten vain seurata listaa, ja ehkä tästä joulunalusajasta sekä joulusta tulisi rennompi ja stressittömämpi kuin viime vuonna, tai sitä edellisenä, tai sitä edellisenä… Helpottuneena nousin kahvilan pöydästä jatkamaan vielä hetkeksi ostoksiani.

Heti seuraavana päivänä noudatin listani ylintä kohtaa ja lepäilin illan. Ulkona edelleen paukkuva pakkanen oli kyllä osasyy siihen, ettei nenäänsä viitsinyt laittaa turhaan ulos tuona päivänä, vaan kynttilänvalo, sohvannurkka ja torkkupeitto tuntuivat kutsuvammilta.

Torstaina 9. joulukuuta pakkanen hellitti sen verran, että olin taas valmis iskuun, eli tekemään loput jouluostokset. Tällä kertaa aloitin ostosreissuni niin päin, että menin ensin kahville ja sitten vasta lähdin kiertämään kaupat.

Ja se olikin hyvä valinta, sillä piparikahvin piristämänä sain tehtyä kierrokseni ennätysnopeasti. Sehän tiesi aikaisempaa kotiinpaluuta, ja näin energiaa jäi sinä iltana vielä kotihommiinkin. Ja ehdinpä vähän rentoutumaankin.

Niin paljon kuin nautinkin näistä kahdesta parin tunnin ostosreissusta jouluisiin kauppoihin, joissa voi haistella joulutunnelmaa, ihailla kauniita jouluisia esineitä ja asioita, tehdä löytöjä sekä imeä ideoita, niin olen kyllä suunnattoman kiitollinen verkkokaupoille. Käytin niitä tänäkin vuonna tontuntöihin niin paljon kuin vain löysin niistä sopivia juttuja. Säästin näin varmasti paljon aikaa turhalta kaupoissa ravaamiselta ja vähän hermojakin. 😉

❤

Joulukuun tunnelmia – 5. ja 6. päivä

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Puuhastelut

Poltan kynttilöitä lähes joka päivä näin joulun alla. Olen tuikkukynttilöiden suurkuluttaja, mutta joulun lähestyessä siirryn polttamaan enemmän niin sanottuja oikeita kynttilöitä, eli kruunu-, antiikki- ja pöytäkynttilöitä. Ne tuovat mielestäni kotiin enemmän aitoa joulun tunnelmaa kuin tuikut, ja väreissäkin on valinnanvaraa, jos haluaa esimerkiksi sisustukseen tai kattauksen väreihin sopivat kynttilät.

Viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mistä raaka-aineista ostamani kynttilät on tehty. Kaupoissa myydään aika paljon parafiinista tai parafiinin ja steariinin seoksesta valmistettuja kynttilöitä, ja myös soijavahakynttilät ovat yleistyneet.

Itse olen alkanut suosimaan 100% steariinikynttilöitä. Ne palavat tasaisemmin ja savuttamatta, joten pienhiukkasiakin pitäisi tulla vähemmän huoneilmaan. Tietysti steariinin täytyy tällöin olla hyvälaatuista, ja varmaan sydänlangankin täytyy olla oikeanlainen, oletan, luulisin, eli mutuilen.

Olen testaillut talvisin eri valmistajien kynttilöitä sekä jonkin tietyn valmistajan erilaisia kynttilöitä. Täksi jouluksi ostin testiin Havin pöytäkynttilöitä, Havi’s Pure & Light – 100% stearin eco-friendly candle, joiden mainostettiin tuovan kotiin lämminhenkistä tunnelmaa.

En malttanut odottaa jouluun asti, vaan sytytin ensimmäisen näistä kynttilöistä itsenäisyyspäivän alla. Kyllä, liekki oli tasainen ja kirkas, kynttilä ei savuttanut ja tuoksui juuri sille oikealle, aidolle joululle. Bonuksena tuli vielä kaunis yllätys.

Kynttilä paloi pöydällä kaikessa rauhassa minun puuhastellessani kaikenlaista. Hämmästykseni oli melkoinen, kun muutaman tunnin jälkeen vilkaisin kynttilää ja huomasin sen yläreunaan muodostuneen kauniin pitsikuvion. Kuvion muodostumisesta ei ollut ollut mitään mainintaa tuotekuvauksessa, joten en ollut osannut sellaista odottaa.

Nämä kynttilät olivat siis todella hyvä ostos, kun noin kuudella eurolla sain sen mainostetun lämminhenkisen tunnelman ja puhtaan palamisen lisäksi extra-silmäniloakin. Kynttilän palamisaika on noin 37 tuntia, eli se luo tunnelmaa vielä monena iltana.

Pitsikuvion muodostuminen kynttilään jatkui seuraavana päivänä, vaikka olin sitä hieman epäillyt. Innostuksissani nimittäin käänsin kynttilää saadakseni siitä parempia kuvia – jep, tietysti piti kuvata – ja tällöin kuumaa talia pääsi valumaan alustalle ja kuvio rikkoutui yhdestä kohtaa. No, palavaa kynttiläähän ei pitäisi koskaan liikuttaa, joten oma moka.

Itsenäisyyspäivänä kodissa paloivat pitsikynttilän lisäksi myös tuikut sinisissä ja kirkkaissa kynttilälyhdyissä. Ja illan tullen sytytin juhlapäivän kunniaksi vielä sini-valkoiset antiikkikynttilät, ne perinteiset itsenäisyyspäivän kynttilät muistellen samalla isovanhempiani ja heidän elämäntarinoitaan.

Kynttilöillä saa aikaiseksi monenlaista tunnelmaa, ja ne sopivat monenlaisiin tilanteisiin. Itse poltan kynttilöitä useimmiten kyllä vain fiilistelyn vuoksi, etenkin jouluisin.

❤

Joulukuun tunnelmia – 4. päivä

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Puuhastelut

Joulukuun neljäs päivä kului rästiin jääneiden kotiaskareiden parissa puuhastellen, välillä ihan hiki päässä, joten illan tullen oli aika rauhoittua sohvannurkkaan. Ennen kuin istahdin alas sohvalle tyynyjen ja torkkupeittojen keskelle, sytytin sinne tänne kynttilöitä tunnelmantuojiksi ja keitin ison mukillisen teetä. Koska tv:stä ei tullut mitään mielenkiintoista, enkä halunnut avata tietokonetta, niin päätin syventyä lukemaan.

Yöpöydällä odotti pino puoliksi luettuja kirjoja, mutta mikään niistä ei houkutellut avaamaan kansiaan. Niiden sijaan tartuin olohuoneen pöydällä odottavaan jouluiseen kirjaan, jonka kaivoin esiin kirjahyllystä edellisenä iltana.

Tämän käteen nappaamani klassikkokirjan, Charles Dickensin Saiturin jouluyön, olen saanut joululahjaksi lähes 30 vuotta sitten. Muistan, että toivoin kirjaa lahjaksi nähtyäni tv:stä kirjasta tehdyn elokuvan tai tv-sarjan. Ajaton tarina joulun hengestä teki minuun niin suuren vaikutuksen, että luin lahjaksi saamani kirjan aina joulun alla monena vuonna peräkkäin.

Kirjan tarina lienee teillekin tuttu? Eli lyhyesti kerrottuna vanha ja varakas, mutta hyvin saita Ebenezer Scrooge käännyttää jouluaattona konttorinsa ovelta niin jouluaterialle kutsun tuovan sisarenpoikansa kuin köyhille ja vähäosaisille rahaa keräävät miehetkin. Scroogen mielestä joulu on pelkkää humpuukia ja rahanmenoa.

Illalla kotiin mentyään Scrooge saa vieraakseen seitsemän vuotta aiemmin kuolleen liikekumppaninsa Jacob Marleyn kahleissa kulkevan haamun. Haamu tulee varoittamaan Scroogea itsekkään ja rahakeskeisen elämäntavan seurauksista ja kertoo, että Scrooge saa pian vieraakseen kolme henkeä.

Menneiden, nykyisten ja tulevien joulujen henget näyttävät Scroogelle millaista hänen elämänsä oli ennen, mitä se on nyt ja mitä tuleman pitää. Scrooge joutuu kohtaamaan itsensä sekä tekemänsä vääryydet ja päättää korjata tilanteen.

Dickens kirjoitti kirjan vain kuudessa viikossa, ja se julkaistiin 19. joulukuuta 1843. Kirjasta tuli valtava menestys ja brittiläisen joulun hengen muokkaaja. Kirjan alkuperäinen nimi on A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas, mutta se lyhennetään usein vain muotoon A Christmas Carol.

Wikipedia kertoo, että kirjaa on paitsi käännetty useille kielille, niin se on myös suomennettu moneen kertaan ja eri nimillä sekä usean eri kustantajan toimesta. Ensimmäinen suomennos, Joulun-aatto, on vuodelta 1878.

Kirja löytyy suomeksi myös nimillä Joulu-ilta, Jouluaatto, Joululaulu ja Saiturin joulu. Tähän kai voisi todeta kliseisesti, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Minä pääsin kirjassa vasta kohtaan, jossa ensimmäinen, eli menneiden joulujen henki on tulossa kylään, joten parasta varmaan jatkaa lukemista, jos aion saada tämän luettua tämän viikonlopun aikana (joka onneksi on pidennetty, koska itsenäisyyspäivä). 😉

Onko sinulla jokin kirja, jota tapaat lukea jouluisin? Tai lainaatko kirjastosta jouluksi aina tietyn kirjan?

Joulukuun tunnelmia – 3. päivä

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Elämä

Kolmas joulukuuta oli pitkän tuntuinen päivä. Kun lähdin aamulla kotoa puoli kahdeksan maissa pakkasen nipistellessä poskia, oli vielä pimeää. Aiemmin maata peittänyt höyhenenkevyt pakkaslumi oli lähtenyt yön aikana tuulen mukaan ja jättänyt jälkeensä pelkkää mustuutta.

Kun palasin myöhemmin illalla kotiin, oli taas pimeää, mutta jossain välissä iltaa oli alkanut sataa lunta. Suuria hiutaleita leijaili hiljalleen alas säkkipimeältä taivaalta. Lähes tyynessä säässä ne tipahtivat alas juuri siihen kohtaan, johon niiden oli määrä tipahtaa, ja ne peittivät alleen kerros kerrokselta kaiken, mitä niiden edessä sattui olemaan.

Kävelin kotiin hitaasti nauttien samalla täysin rinnoin tuosta talven tarjoamasta valkoisesta näytelmästä. Edes ajoittain yllättävä viimanpuuska koillisesta ei häirinnyt keskittymistäni, kun bongailin katulamppujen valossa kimaltavia lumitähtiä sieltä täältä.

Yhtäkkiä kesken matkan pääni valtasi Carol of the Bellsin helisevä sävelkulku. Se toi mukanaan hyviä muistoja menneiltä vuosilta, etenkin talvista ja jouluista, aina hamasta nuoruudesta asti. Muistot vilisivät pääni läpi kuin filminauha.

Näin oli käynyt usein tänä syksynä, että yhtäkkiä jokin laukaisi mielessäni hyvien muistojen kuvavirran. Se oli tapahtunut pari kertaa kesken luennon ja kerran matkalla asemalle, junassa istuessa ja kerran lounastauolla silloin vielä outojen ihmisten keskellä.

Osan päässäni vilisevistä tapahtumista olin tyystin unohtanut. Osan taas olin muistanut, mutta tajusin, etten ollut koskaan ehtinyt tai jaksanut käsitellä niitä, vaikka ne olivat hyviä asioita, vaan olin siirtänyt ne mielessäni johonkin mappi ö:hön odottamaan parempaa hetkeä. Katselinkin joka kerta kuvien virtaa uteliaana, että mitä sieltä sillä kertaa tulisi.

Olin ymmärtänyt syksyllä melko nopeasti, että hyviä muistoja esiin nostamalla mieleni korjasi ja vahvisti itse itseään, ja että tämä oli merkki siitä, että olin saavuttanut jonkin uuden tason uupumuksesta toipumisessa. Nyt lumisateessa kotiin kävellessäni ymmärsin lisäksi sen, että hyvien muistojen kuvavirran oli tarkoitus karkoittaa menneisyyden aaveet, kaikki ne mieltä painaneet huonot asiat, ja että minun pitäisi antaa niille tilaa kadota, jollen haluaisi viettää loppuelämääni aaveiden vaikerrusta ja valitusta kuunnellen.

Ihmisen mieli on kyllä todella viisas. Se kertoo meille mielenkiintoisia asioita, kun vain keskitymme kuuntelemaan.

Minun ajatukseni palasivat käytännön tasolle, kun pääsin lumisateesta lämpimään kotiin. Laitoin pyykkikoneen pyörimään ja siivosin keittiön sotkut. Joulukorttipaja odotti ruokapöydällä, mutta en jaksanut enää tänään käydä sen kimppuun.

Teekupillisen ja parin leipäpalan jälkeen huomasin kaivelevani kirjahyllystä esiin kauan sitten joululahjaksi saamaani kirjaa. Se oli tullut mieleeni lumisateesta ja menneisyyden aaveista. En ollut lukenut sitä moneen vuoteen, mutta tänä viikonloppuna avaisin sen.

Joulukuun tunnelmia – 2. päivä

julkaissut Laiska Nainen, kategoriassa Puuhastelut

Tänään olin ajatellut käyttää illan loppujen joulukorttien askarteluun, jotta voisin sulkea ruokapöydän vallanneen korttipajan itsenäisyyspäiväksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä pakkasen puremat sormenpäät ovat edelleen haavoilla ja arat kosketukselle. Askartelu ei siis tullut tänään kyseeseen.

Vaikka podinkin pieniä vieroitusoireita, kun en pystynyt näpertelemään joulukortteja, niin ilta meni kuitenkin rattoisasti. Näin joulun allahan puuhaa riittää yllin kyllin, ja jos ei olekaan mitään niin sanotusti järkevää puuhaa, tai vaikka olisikin, niin itsensä löytää helposti kaikenlaisen haahuilun, kuten erilaisten asetelmien puljaamisen parista.

Rakenteilla olevia jouluasetelmia kodistani löytyy tällä hetkellä vasta kaksi, yksi eteisestä ja toinen keittiön liepeiltä vitriinikaapin päältä, mutta kummasti sain ajan kulumaan niiden parissa.

Yksi juttu, mitä puljailin tänään edestakaisin asetelmien välillä, oli tämä pieni tummanharmaa peltinen aluslautanen. Löysin sen viime keväänä Tuusulasta Koiramäen Pajutallilta, ja koska rakastan kaikenlaisia peltisiä ruukkuja ja lautasia, niin olihan tämäkin kotiutettava.

Muistan miettineeni silloin, että mihin voisin lautasta käyttää, tarvitsenko sitä oikeasti ja raaskinko ostaa sen. No, näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ostaa samantien kaksi, ellei jopa useampi, sillä tämmöinen alunenhan on todella monikäyttöinen, eikä hinta päätä, eikä edes kukkaroa huimannut. Se ei tainnut maksaa paria euroa enempää.

Halkaisijaltaan alunen on pohjasta mitattuna 11 cm ja päältä 14 cm. Siihen mahtuu mainiosti halkaisijaltaan 10 cm kynttilä mansetin kera – itselläni siinä on juuri tämmöinen setti – mutta se sopii loistavasti myös kukkaruukun aluseksi, tai vaikka pähkinä- tai makeisvadiksi.

Neljästä pienestä lautasesta, tai yhdestä isosta – kyllä, näitä oli isompanakin – saisi myös kivan asetelman adventtikynttilöille, tai muuten vaan kivan kynttiläasetelman mihin vuodenaikaan tahansa.

Täytyy vain toivoa, että näitä samoja peltisiä aluslautasia tulisi vielä jossain vastaan, jotta saisin tälle yhdelle omistamalleni ainakin sen puuttuvan parin.