Käsityö- ja muotoilukoulussa lukuvuosi jakautuu samalla tavalla syys- ja kevätlukukausiin kuten oppilaitoksissa yleensäkin. Päätin kuitenkin, että kirjoitan opintojaksot auki vuosi, enkä lukuvuosi kerrallaan, koska meidän ryhmämme opinnot alkoivat tammikuussa, ja itselle ne on sen vuoksi helpompi hahmottaa ja muistaa vuoden periodeissa.
Suunnittelin aluksi, että kirjoitan jokaisen vuoden perään postauksen jostain kyseiseltä vuodelta erikseen valitsemastani aiheesta, mutta kirjoitan nyt kuitenkin ensin peräkkäin koosteet kaikista neljästä opintovuodesta, ja vasta sen jälkeen teen postaukset yksittäisistä aiheista, eli jaksoista.
Pakko sanoa, että on ollut vaikeuksia päättää, että mitkä jaksot valitsen tarkempaan syyniin, kun niin montaa eri mielenkiintoista asiaa ollaan päästy kokeilemaan ja opettelemaan. Edellisessä postauksessa mainitsin, että yksi valintani on risupunonta, jota meillä oli marras-joulukuussa 2022, ja myöhemmin pääsimme kokeilemaan punontaa vielä toisellakin vastaavantyyppisellä materiaalilla.
Mutta nyt sukelletaan vuoden 2023 opintojaksoihin ja niissä opeteltuihin tekniikoihin.
Kevät 2023
Kevätlukukausi 2023 alkoi tuftaustekniikan opettelulla käsikäyttöistä tuftauslaitetta käyttäen. Tutustuimme myös materiaaleihin sekä miten eri paksuisilla langoilla ja nukan pituuksilla tai nukan avaamisella saadaan aikaan erilaisia pintoja ja efektejä. Ideoimme, suunnittelimme ja valmistimme sisustustekstiilin, kuten seinävaatteen, maton tai tyynynpäällisen, kukin valintamme mukaan. Tekstiilin koko ja käyttötarkoitus valikoitui osittain myös käytettävissä olevien kehikoiden mukaan.
Tein kouluaikoina ryijyn käsin solmimalla, joten oli mukavaa opetella nyt käyttämään tuftauslaitetta, jolla valmista jälkeä syntyy paljon nopeammin kuin käsin solmien. Laitteen käyttö vaatii hieman fyysistä voimaa, ja tämä olikin itselle yksi fyysisesti rankimmista jaksoista, mutta samaan aikaan myös yksi suosikkijaksoistani, koska tässä pääsi maalaamaan langoilla.
En avaa tässä kohtaa enempää tätä jaksoa, sillä teen tuftauksesta oman erillisen postauksensa, jossa kerron sitten tarkemmin mitä kaikkea tähän jaksoon sisältyikään.
Tuftauksen jälkeen jatkoimme huovutuksen saloihin. Materiaalina meillä oli suomenlampaan villaa, josta teimme kokeiluja eri huovutustekniikoilla, kuten tasohuovutus ja erilaiset kuviointitekniikat. Osa ehti tekemään myös muotoon huovutetun kolmiulotteisen työn, esimerkiksi pussukan.
Itse tein pari erilaista tasohuovutusta, joihin huovutin kuvioita eri värisillä villoilla. Lisäksi huovutin villalangoilla raidat sini-vihreäkuvioisten huovutustöiden takapuolelle.
Huovutus oli sekin aika fyysistä puuhaa, koska huovutushan tapahtuu lämpimällä saippualiuoksella kostutettuja villakerroksia tietyllä tekniikalla käsin painelemalla. Se oli myös aika märkää puuhaa, mikä ei onneksi tullut yllätyksenä, sillä minulla oli jo hieman niin sanotusti huovutustaustaa peruskoulun käsityötunneilta.
Huovutustekniikan vaativuuden vuoksi tämä ei ehkä ollut ihan niitä lempijaksojani, vaikka ihan mukavaa puuhaa olikin. Parasta tässä jaksossa oli ehkä se, että uskaltauduin kokeilemaan töissä itselleni epätyypillisiä värejä. Jossain vaiheessa voisin huovutella lisääkin, sillä haluaisin kokeilla nyt väliin jääneen pussukan tai laukun tapaisen huovuttamista.
Huovutuksen jälkeen siirryimme itselleni aivan uuteen asiaan, eli metallilankatöiden maailmaan. Etukäteen en odottanut tätä jaksoa mitenkään innokkaasti, mutta se osoittautuikin todella mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi tekemiseksi. Metallinpunonta on (sekin) vanha käsityön muoto – jo egyptiläiset aikoinaan – jota on käytetty ja käytetään edelleen ihan arkisten käyttötavaroiden siinä kuin koriste-esineidenkin valmistamiseen.
Jaksolla tutustuimme eri laatuisten ja paksuisten metallilankojen ominaisuuksiin, työvälineisiin – monenlaiset pihdit ja sivuleikkurit tulivat tutuksi – sekä punonnan tekniikoihin ja erilaisten ympyröiden ja spiraalien taivuttamiseen.
Itse kieputtelin pyöreään kehikkoon metallilangasta puun, johon lisäsin koristeeksi kierrätyshelmiä hajonneesta rannekorustani. Aloitin myös punomaan amppelia perus korinpunontatekniikalla, mutta purin myöhemmin tekeleen pohjaa lukuun ottamatta, koska mielestäni käyttämäni metallilanka oli hieman liian ohutta tähän käyttötarkoitukseen. Jossain välissä teen amppelin valmiiksi asti, kunhan ehdin hankkimaan paksumpaa metallilankaa.
Tämä oli sellaista tekemistä, joka vei mennessään, vaikka sormet olivatkin vähän rikki metallilangasta saamistaan terävistä osumista. Oli kiehtovaa kieputella ja muotoilla puuta metallilangasta pyöreään kehikkoon. Minulla onkin odottamassa jo vähän isompi pyöreä kehikko sekä metallilankaa toisen, vähän isomman puun valmistamiseen.
syksy 2023
Syksy 2023 alkoi vaatetusjaksolla. Taisin päästä mukaan peräti kahdelle kerralle ennen kuin flunssakierre alkoi. Sairastelustani johtuen päätimme opettajan kanssa yhteistuumin, että nyt kannattaa valita työn alle jokin helppo ja nopeatekoinen vaate. Koska itsellä vaatekappi pursusi, ja pursuaa yhä, niin päädyin ottamaan työn alle japanilaisen esiliinan, jolle olisi oikeasti tarvettakin.
Ehdin ostaa esiliinaan kankaan sekä piirtää kaavat, mutta siihen sen tekeminen sitten jäikin. Loppujen lopuksi kävin vaatetusjakson kokonaan uudelleen toisen ryhmän mukana keväällä 2025. Tällöin valmistin pellavasekoitekankaasta paidan. Löysin vanhasta käsityölehdestä tunikan kaavan, jota muokkasin omien mittojeni mukaan mieleisen malliseksi ja pituiseksi.
Oli oikein mukavaa pitkästä aikaa ommella, vaikka inhoankin kaavojen piirtämistä ja kappaleiden leikkaamista. Tai luulin inhoavani, sillä jonkinmoisen uusvanhan kipinän viime kevät sytytti ompeluun, ja yllättäen myös edellä mainitut, ennen inhoamani vaateompelun pakolliset vaiheet tuntuivatkin mukavilta. Kipinän ompeluun sytytti osaltaan myös se, että pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ompelemaan saumurilla.
Nuorempanahan ompelin jonkin verran itselleni vaatteita sekä erilaisia kodin tekstiilejä. Vuosikymmenten aikana, työelämän viedessä mennessään, tämäkin hieno harrastus unohtui, mutta surrur vaan, nyt sitä haaveillaan jo saumurin(kin) hankkimisesta.
Mutta takaisin syksyyn 2023, jolloin meillä oli lyhyt periodi paperin valmistusta. Tutustuimme paperin valmistuksen historiaan ja työvälineisiin sekä valmistimme itse paperiarkkeja erilaisista valmiista sellumassoista. Apuna tässä käytettiin kehikkoa, johon massaa ”pyydystettiin” sellun sekoitussaavista.
Yksi massoista sisälsi olkea, ja siitä tulikin aika hauskan näköistä paperia. Paperiarkkeja pystyi myös koristelemaan eri tavoilla. Itse laitoin arkkien väliin esimerkiksi kanervan kukkia ja laventelia sekä koristehilettä niin arkkien väliin kuin päällekin. Muutamia paperiarkkeja tein myös niin, että laitoin massan väliin kanaverkosta leikattuja kuvioita. Näistä aion vielä joku päivä ehtiä tekemään joko kuusenkoristeita tai käyttää rautalankatöissä efektinä.
Tämäkin oli kivaa puuhaa, ja voisin kokeilla joskus uudelleenkin. Oli aika avartavaa kokea, että miten vaativaa puuhaa paperin valmistus käsin onkaan ollut silloin joskus, kun koneet eivät ole olleet sitä tekemässä.
Syksyn 2023 viimeisellä jaksolla aiheena olivat puutyöt ja naulakon valmistus. Fyysisen tekemisen lisäksi kävimme läpi eri työvälineitä sekä tekniikoita ja saimme tietoa eri puulajien ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista.
Pääsin jaksolle mukaan sen verran, että ehdin sahata ja vuolla oksista koukut sekä hioa ne ja valita naulakoiden taustalevyt – kahta naulakkoa olin siis tekemässä. Koukkujen kiinnitys jäi vaiheeseen, ja odottaa edelleen sitä aikaa, että joko omistan itse porakoneen tai käyn porailemassa tarvittavat reiät koukuille ja ripustusnaruille jonkun tuttavan porakoneella.
Viime keväänä kävin saman opettajan kurssilla aikuisopistolla tekemässä pieniä jakkaroita. Siellä kävimme läpi samantyyppiset työvaiheet sahaten ja vuollen jakkaroiden osasia yhteensopiviksi, ja siellä pääsin myös poraamaan reikiä oikein urakalla parillakin erilaisella porakoneella – jei!
Puutyöt ovat aina herättäneet itsessä vähän ristiriitaisia tunteita: toisaalta olen palanut halusta kokeilla tehdä jotain ja toisaalta taas on jäänyt kammo koulun puutöistä, kun pienenä tyttönä ei ollut oikein voimia käyttää raskaita laitteita. No, nyt on kammot selätetty ja todettu, että selviän oikeinkin hyvin muustakin kuin naulojen hakkaamisesta vasaralla.
Kaiken kaikkiaan vuonna 2023 oli taas tosi antoisia kässäilyjaksoja, ja opin paljon uusia asioita. Mukavaa, että kaikista eri tekniikoista voi lisäksi todeta, että voisin tehdä samaa uudestaankin.
❤
Laiskan Naisen elämää 