Minun piti julkaista juhannuksen jälkeen juttu kesäretkistä. Juttu paisui tietysti taas kokonaiseksi neliosaiseksi juttusarjaksi, eli suomeksi sanottuna levisi käsiin, joten nyt saattekin sitten lukea juttusarjan täysin eri aiheesta. Pöljääkö? No, niin minustakin, mutta kesäretket ovat edelleen tekeytymässä, ja toivottavasti saan typistettyä sarjan maksimissaan kahteen osaan tai erilliseen juttuun.
Instagramin puolella ehdinkin viime viikolla vinkata, että blogiin on tulossa jotain henkilökohtaisempaa asiaa. Kuten otsikko kertoo, niin aiheena on – yllätys, yllätys – talous- eli raha-asiat.
Minulle talousasiat ovat olleet aika henkilökohtainen juttu, enkä ole aiemmin niistä kovinkaan paljon jutellut ihmisten kanssa lähipiiriä lukuun ottamatta. Nyt, kun maailmantilanne on mikä on, ja elinkustannukset ovat nousseet rajustikin, niin olen puhunut raha-asioista paljon enemmän ja entistä useamman ihmisen kanssa. Se on tuonut suuremman helpotuksen omaan mieleeni kuin osasin ikinä kuvitellakaan, sekä lieventänyt stressin lähes olemattomiin. Vertaistuki toimii siis raha-asioissakin!
Lähtötilanne
Mutta miten ikinä päädyin käsittelemään talousaihetta blogissani, jossa lupasin kirjoitella jatkossa vähemmän uupumuksesta ja enemmän kirjoista, retkistä ja kässäkoulun hetkistä?
No, ensimmäinen syy tähän aiheeseen on tuo yllä mainittu maailmantilanteesta johtuva elinkustannusten nousu ja ihmisille sen myötä tulleet vaikeudet saada rahat riittämään elämiseen. Toinen syy tulee jo hieman kauempaa menneisyydestä, eli olen jo pidempään yrittänyt tietoisesti laskea omaa elintasoani karsimalla niin sanotut turhat ostokset, mutta se on ollut todella vaikeaa siitäkin huolimatta, että nykyinen palkkani on noin 30 % pienempi kuin palkkani aiemmassa työssäni ennen koronapandemiaa.
Alkukesästä jouduin kuitenkin kohtaamaan kaksi asiaa, joista toisesta jouduin valtaviin itsesyytöksiin ja tunnontuskiin, ja toinen puolestaan aiheutti yöunet vieneen stressin.
Itsesyytöksiin johtanut asia oli väsymysshoppailu, josta sain itseni kiinni toukokuussa. Olin todella pettynyt, kun tajusin sortuneeni turhaan vaateshoppailuun, mutta samalla se oli myös avartavaa, koska nyt ymmärsin kaavan, jolla toimin silloin, kun olin pahasti uupunut. (Olin muuten kirjoittamassa juttua väsymysshoppailusta vuonna 2021, mutta se jäi kesken, koska kyllästyin jauhamaan uupumuksesta. And here we go…)
Shoppailuun retkahtaminen ei vielä vienyt yöuniani, vaikka turha rahanmeno harmittikin hitosti, vaan yöunet vei yhtiökokouskutsu ja siitä löytynyt tieto vastikkeen rajusta noususta heinäkuussa. Asumiskulut olivat olleet noin 43 % nettopalkastani, mutta nousisivat nyt 27 % vieden jatkossa vähintään 55 % nettopalkastani. Eli menettäisin juuri sen arvokkaan pienen taloudellisen liikkumavaran, jonka turvin saatoin käydä vaikka (halvalla) päivämatkalla Tallinnassa tai kampaajalla leikkauttamassa hiukseni.
Itketti – kerjuulle joudun. Ja harmitti. Harmitti, että olin juuri ehtinyt haaskata rahaa turhiin vaatteisiin, ja vielä enemmän harmitti, etten ollut vapauttanut itseäni asuntolainan ikeestä ja laittanut asuntoani myyntiin edellisenä syksynä, jolloin sitä vakavasti mietin ja jolloin asuntomarkkinat eivät olleet vielä kyykänneet. Nyt oli turha kuvitellakaan saavansa myytyä kotia edes kohtuullisessa aikataulussa ja vieläpä käypään hintaan. Tilanteeseen täytyi siis keksiä muita ratkaisuja.
Budjettia pukkaa
Minulla on ollut tapana jo vuosikausien ajan tehdä viimeistään palkkapäivänä summittainen budjetti seuraavaan palkkapäivään asti. Olen laskenut kuinka paljon minulle jää viikottaista käyttörahaa ruokaan ynnä muuhun kiinteiden maksujen ja muuttuvien pakollisten laskujen ja menojen jälkeen.
Koska olen ennemminkin taipuvainen kuluttamaan kuin säästämään, niin summittaisenkin budjetin laatiminen on auttanut siihen, että olen saanut palkan riittämään koko kuukaudeksi, välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Toki nyt, kun kuulun pienipalkkaisten laajaan heimoon, niin palkan riittävyyden kanssa on ollut enemmän haasteita kuin aiemmin. (Tulojahan minulle tulee vain palkkatyöstäni. Tämä blogi ei tuota mitään, koska se ei ole ollut kaupallinen blogi, eli en ole myynyt tai markkinoinut täällä mitään.)
Tässä kuussa päätinkin sitten alkaa panostamaan hieman enemmän budjetin seuraamiseen. Päätin selvittää samalla myös kulutustottumukseni, eli sen, että mihin ne käyttörahat oikein menevät. Nuorena aikuisena, kun tuloni olivat minimaaliset, pidin hyvinkin tarkkaa kirjanpitoa kuluistani selviytyäkseni seuraavaan palkkapäivään. Myös silloin oli laina maksettavana, nimittäin opintolaina.
Nyt ajattelin lähteä aluksi liikenteeseen vähän kevyemmin kuin tarkalla kirjanpidolla. Perinteisen viikkobudjetin laskemisen lisäksi päätin alkaa seuraamaan kassakuiteista ostojani. Ajattelin, että ostojani tarkemmin seuraamalla saisin niin sanotusti löysät pois ja voisin kohdentaa rahani jatkossa järkevämmin.
Kun olin laskenut palkastani kaikki pakolliset kulut ja menot pois, niin viikkobudjetiksi jäi seuraavalle neljälle viikolle kullekin 128,18 eur. Tällä summalla minun täytyisi selvitä päivittäistavaraostoksista ynnä muista juoksevista menoista.
Mainittakoon tässä kohtaa, että heinäkuun palkan yhteydessä tulivat lomarahat, ja hyvä niin, sillä maksettavana oli ylimääräisiä maksuja, kuten vakuutusmaksu sekä vaatesyntejäni. Tulossa oli myös parit lahjamuistamiset, joista toisen muistin budjetoida, mutta toisen huomasin myöhemmin unohtaneeni. Laitoin rahaa myös hieman säästöön syksyllä tulevaa kässäkoulumaksua varten.
Miten menivät ensimmäiset pari viikkoa?
…no, siitä kerronkin teille seuraavassa osassa, sillä huomasin äsken, etten ollutkaan analysoinut tarkemmin toista viikkoa, kun maanantaina kävin läpi kassakuitteja kahdelta ensimmäiseltä seurantaviikolta.
Mutta tämmöisellä, aika ajankohtaisellakin aiheella lähdin nyt verryttelemään kirjoitussormiani. Kesäretket olisi ollut ehkä mukavampi aihe, mutta toivottavasti tästä juttusarjasta on myös apua jollekin, joka painii samassa tilanteessa.
Säästömahdollisuus
Tähän ajattelin jakaa jokaiselta viikolta jonkin vinkin säästömahdollisuuteen esimerkiksi ruokakaupassa käydessä. Koska en halua paljastaa vielä, että mitä löytöjä tein kulutustottumuksistani kahdelta ensimmäiseltä viikolta, niin nostan tähän nyt yllä olevasta kaksi asiaa: 1) laadi kuukausibudjetti ja 2) ota kassakuitit talteen ja tarkempaan syyniin ainakin yhden kuukauden ajalta.
Laiskan Naisen elämää 