Joulu tulee joka vuosi yhtä yllättäen, vaikka valmistautumisen aloittaisi miten hyvissä ajoin. Niin se meni tänäkin vuonna, vaikka nyt luulisi olleen aikaa jouluvalmisteluihin normaalia enemmän. Mutta tänäkin vuonna kävi niin, että perinteinen joulunalusflunssa iski päälle juuri jouluviikkoa edeltävällä viikolla, kun kaiken joulutohinan leipomisineen piti olla kuumimmillaan.
Kolme päivää meni (melkein) levossa. Sohvalla maatessa alkoi selkeästi vähän stressitaso nousta, kun mietin tekemättömien töiden pitkää listaa, vaikka olinkin etukäteen päättänyt, että tänä jouluna en stressaa, koska koko vuosi on ollut yhtä suurta stressiä koronan vuoksi. Kun en muuta stressin lievittämiseksi keksinyt, niin kasasin sitten yhtenä iltana joulukuusen, ja koristelin sen hissukseen kolmena seuraavana päivänä. Siinä lähti yksi työ – erittäin tärkeä sellainen – pois listalta, ja koko koti muuttui heti jouluiseksi kaaoksesta huolimatta.
Itsellä on ollut tapana ostaa joulukortteja sekä kirjalahjoja lokakuun lopussa Helsingin Kirjamessuilta. Siitä on tavallaan alkanut oma laskeutumiseni jouluun. Marraskuussa on alkanut muiden lahjojen hankinta, ja ostoskoriin on saattanut sujahtaa samalla myös jokin uusi joulukoriste pöydälle tai kuuseen. Radio on viritetty Jouluradion taajuudelle heti, kun joululaulut ovat alkaneet kuulumaan, ja joulumusiikkia onkin tullut fiilisteltyä aina loppiaiseen saakka.
Tänä vuonna Kirjamessuja ei ollut perinteiseen tapaan livenä Messukeskuksessa, joten ensimmäiset jouluhankinnatkin tuli tehtyä hieman myöhemmin kuin yleensä, ja ostotapakin oli erilainen, eli tilasin lahjat pääasiassa nettikaupoista. Jotain olen käynyt nyt ihan viime metreillä myös suoraan kaupoista ostamassa.
Viime perjantaina tajusin ostoskeskuksessa pikaisesti kierrellessä, että osaltaan joulufiilistä on tuonut myös se kiertely joulukoristelluissa kaupoissa joululaulujen soidessa. Ihmiset, niin myyjät kuin asiakkaat, ovat hyvällä tuulella, hymyileviä ja puheliaita. Ja saattaapa joku hyräillä tai viheltääkin parhaillaan kuuluvan kappaleen tahtiin. Tunnelma on kaikkialla leppoisa ja rauhallinen. Nenä nappaa jouluisia tuoksuja.
Tänä vuonna jäin kaipaamaan Tuomaan markkinoita, jotka peruttiin aika viime metreillä. Minulla on ollut tapana käydä siellä jonkun ystävän kanssa ihastelemassa ja haistelemassa joulutunnelmaa, ja samalla olemme kahvitelleet jossain kivassa kahvilassa kuulumisia vaihtaen. Markkinoilta mukaan on usein tarttunut jotain syötävää pukinkonttiin pantavaksi.
Toinen asia mitä olen nyt kaivannut, ovat joulukonsertit. Netin tai television kautta ei vaan pääse ihan siihen samaan tunnelmaan mitä esimerkiksi kirkossa tai konserttisalissa kuunneltu konsertti tarjoaa. Musiikin aistii eri tavalla eri tilassa, ja kaikki se ihmisistä välittyvä energia jää pois kotisohvalla konserttia kuunnellessa. Toivottavasti ensi vuonna korona-tilanne alkaa olemaan parempaan päin, ja saamme taas konsertit ja keikat takaisin elämäämme.
Nyt on jo jouluaatto, kello on kaksi yöllä. Jokunen tunti sitten leivotut piparit on purkitettu, paitsi niitä muutamia hassuja, joita innostuin koristelemaan. Kohta lähden katsomaan onko sokerikuorrute kovettunut, jotta voin säilöä loputkin piparit rasiaan joulunpyhien herkuiksi.
Tein ensimmäistä kertaa itse gluteenittoman piparitaikinan, ja se onnistui hyvin. Niin taikina kuin itse piparitkin maistuivat vallan herkulliselle. Onneksi en laskenut kuinka monta piparia ehdin jo syödä. Tässä on vielä linkki ohjeeseen: https://kotiliesi.fi/resepti/keliaakikon-piparkakut/. Itseltäni tämä resepti löytyi Kotilieden paras joulu -kirjasta.
Äsken mietin mille minun tekemättömien jouluhommien listani näyttääkään tällä hetkellä, ja sanoisin, että aika hyvältä.
- Kortit /hoidettu
- Lahjat /melkein hoidettu
- Kuusi pystyssä ja koristeltu /hoidettu
- Osta toinen joulukukka (koska kaktus ei kuki enää, kuten arvasinkin) /hoidettu
- Leivo kakku /leivottu, ja melkein jo syöty
- Tee pipareita /tehty (siirappia kaapissa vielä noin 1,5 kg – joku osti tuplat)
- Siivoa, jos jaksat /jos jaksan – tai käytän Tolu-sukkaa
- Muista suklaat! /MUISTETTU!
Tunnustan, että eilen aamuna, eli aatonaattona iski paniikki ensimmäisen kerran, kun tajusin miten paljon on vielä tekemättömiä töitä. Juoksin ympäri kotia kuin päätön kana mentaliteetilla vie mennessäs, tuo tullessas. Jossain kohtaa iski nauruhepuli, kun en enää muistanut mitä olin viemässä ja mitä tuomassa. Oli pakko rauhoittua hetkeksi lukemaan tuo yllä oleva lista – päästiin taas asioiden ytimeen, eli tärkeyteen.
Itse joulutunnelman luomiseen ei oikeastaan niin paljon tarvita. Usein siihen riittää vain rauhallinen hetki, pöydällä palava kynttilä ja radiosta tai televisiosta kuuluvat joululaulut. Joulu onkin enemmän mielentila ja tunnelmaa kuin mitään konkreettista. Joulu on sydämessä. ❤
Oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Laiskan Naisen elämää 