Mietin pitkään, että alanko julkaista juttuja tekemistäni käsitöistä tässä blogissa, koska varsinaisia käsityöblogejakin on valtavasti, mutta koska käsityöt ovat olennainen osa elämääni ja julkaisen niistä kuitenkin kuvia Instagramissa, niin annanpa palaa. Jatkossa käsityöt ja muut vastaavat jutut löytyvätkin uuden Puuhastelut-sivun alta.
Tämä ihka ensimmäinen käsityöaiheinen juttuni kertoo unelmankevyestä neulotusta huivista. Se sai alkunsa eräänä elokuisena iltana, kun illan pimetessä sormia alkoi televisiota katsellessa syyhyttää siihen malliin, että niille oli keksittävä jotain järkevää tekemistä. Tämä sama oireilu sormissa ilmenee oikeastaan joka syksy tuulen muuttuesssa viileäksi, ja joka syksy siihen löytyy sama lääke: puikot ja lankaa.
Muistin, että minulla on jossain kätkössä valkoista DROPS Kid-Silk -lankaa, joka olisi kiva saada käytettyä johonkin. Ensin suunnittelin tekeväni siitä ponchon, mutta koska kätköstä löytyikin vain kaksi kerää kyseistä lankaa (jostain syystä olin kuvitellut sitä olevan ainakin tuplasti), niin seuraava vaihtoehto oli huivi. Ja huiviin 75 % mohairia ja 25 % silkkiä sisältävä lanka kyllä paremmin sopisikin hentoisuutensa vuoksi.
Olen löytänyt Garnstudion -sivuilta https://www.garnstudio.com/home.php?cid=11 aikaisemmin kivoja ilmaisia neulemalleja muun muassa neulottuihin peittoihin, joten sinne siirryin nytkin tehtyäni ensin pienen harharetken netin ihmeellisessä maailmassa. Vaihtoehtoja huivin malleiksi DROPS Kid-Silk -langalle löytyi useita.
Hetken puntaroin suorakaiteen mallisen ja kolmiohuivin välillä. Päädyin jälkimmäiseen, kun silmiini osui tämä ohje vanha roosan värisestä huivista: https://www.garnstudio.com/pattern.php?id=9326&cid=11. Huivi vaikutti helppotekoiselle, mutta lopussa tulisi hieman haastetta täyspatenttineuleen muodossa, jota en muistanut neuloneeni pitkään aikaan, jos koskaan.
Ajattelin ensin tehdä huivin kokonaan valkoisella värillä, mutta työn edetessä täysin valkoinen huivi alkoi tuntua jotenkin kylmältä – lähenevällä talvella saattoi olla osuutta mielikuvaan. Selvää oli kuitenkin se, että tarvitsin lisää lankaa, sillä ohjeen mukaan sitä kuluisi noin 100 grammaa, ja minun kaksi lankakerääni painoivat yhteensä vain 50 grammaa.
Kuinka ollakaan, tuohon saumaan sattui sopivasti käynti Vantaalla Korson Wanhalla Asemalla, jossa majaansa pitää muun muassa Korson Aseman puoti herkullisine lankahyllyineen. Hetken syksyn lankavärejä ihailtuani päädyin ostamaan pari kerää vanhan roosan (väri 04) sekä yhden kerän curryn väristä (väri 30) lankaa.
Kotona iski päälle sekä katumus että epäilys: vanha roosa ja curry tuntuivatkin täysin yhteensopimattomilta väreiltä puhtaan valkoisen värin (väri 01) kanssa. Rohkeasti kuitenkin tartuin roosaan kerään ja jatkoin sillä ainaoikeinneuletta, koska valkoinen lanka oli loppunut kesken sen viimeisten noin 2 cm kohdalla.
Ainaoikeinneuleen päätyttyä päätin neuloa vanhalla roosalla myös ainaoikeinneuleen jälkeen tulevaa täyspatenttineuletta. Koska huivi oli tässä kohtaa täydessä leveydessään, riitti kerästä täyspatenttineuleeseen 5 cm verran. Ohjeen mukaan täyspatenttia tulisi huivin reunaan kuitenkin noin 6 cm, joten jatkoin täyspatenttineuletta curryn sävyllä noin 1,5 cm. Siitä tulikin ihan hauska efekti huivin reunaan.
Langanpäiden päättelyn jälkeen viimeistelin huivin vain oikomalla neulosta tasaisemmaksi. Olen laiska pingottamaan neuleita, ja tämä pörröinen mohairneule ei mielestäni sitä kyllä kaivannutkaan.
Summa summarum… Omasta huivistani tuli näillä kolmella värillä, valkoinen, vanha roosa ja curry, aika pirteän värinen – liekö ollut vielä kesän kukkaniityt ja auringonlaskut mielessä, kun lankoja valitsin. Huivi sopii mielestäni käytettäväksi kaikkina vuodenaikoina, vaikka mallin nimi onkin ”Cheers to Spring”, sillä langan koostumuksesta johtuen huivi on ohkaisuudesta ja keveydestä huolimatta lämmin.
Halutessaan huivin voisi hyvin neuloa tällä ohjeella myös kaksinkertaisesta langasta, jolloin siitä tulisi tietysti paksumpi ja vielä lämpimämpi. Puikkokokoa täytyisi muistaa kasvattaa tässä tapauksessa.
Huivi oli helppotekoinen, joskin hieman työläs edellä mainitusta langan hentoudesta johtuen. Myös silmukkamäärä kasvoi isoksi loppua kohden, 453 silmukkaa, jolloin yhden kerroksen neulomiseen meni paljon aikaa.
Huivi neulottiin tasona pyöröpuikoilla ylhäältä alaspäin. Itselläni oli käytössä ohjeen mukainen puikkokoko 4,5, ja sattuipa olemaan vielä ohjeen mukainen 80 cm pituuskin puikossa. Välillä kyllä kaipasin lopussa pidempää pyöröpuikkoa suuresta silmukoiden määrästä johtuen.
Pidän huivin kaartuvasta mallista. Huivin alareunan päät ovat mielestäni kuitenkin hieman erikoisen muotoiset, ja minun pitikin tankata ohjetta moneen kertaan, että olenko ymmärtänyt sen oikein. Jos jotain voisin huivista muuttaa, niin ehkä ne olisivat juuri mainitut huivin päät, sillä itse pidän vähän enemmän perinteisemmän mallisista kolmiohuiveista.
Huivistani tuli hieman ohjeen huivia isompi. Sen korkein kohta on noin 50 cm ja leveys yläreunasta mitattuna 220 cm.
Tämä oli niin kiva projekti, että tekisi mieli neuloa samalla ohjeella vielä toinenkin pehmeä ja pörröinen huivi. Saisin upotettua siihen kätevästi jäljelle jääneet kerätkin vanhaa roosaa ja currya. Tämä suunnitelma tietäisi kyllä myös lankakaupassa vierailua, koska jälleen kerran lankaa ei ole riittävästi kokonaiseen huiviin – oops.
Kiitokset viimeisen kuvan avustajalle! Kuvausolosuhteet olivat hieman haastavat valoista sekä kuvauspaikkana toimineen rappukäytävän vilkkaudesta johtuen. 😉
Laiskan Naisen elämää 