Testissä kolme Fitfarmin verkkovalmennusta, aikaa 12 viikkoa – löytyykö kadonneen notkeuden lisäksi vyötärö, ja osuvatko kämmenet jälleen lattiaan?
Kahdentoista viikon verkkovalmennusprojektini alkoi siis viikko sitten tiistaina kehonhuoltotreenillä, joka oli noin 20 minuutin mittainen koko kehon rauhallinen liikkuvuusharjoitus. Asetin projektin alussa tavoitteekseni kolme treenikertaa viikossa, oikeastaan haluaisin kuitenkin päästä neljään kertaan.
No, mitenkäs sitten ensimmäinen projektiviikko sujuikaan..
Tiistain jälkeen päälle iski kunnon nuha. Ilmeisesti tiistaina tehty harjoitus aktivoi kropan kuona-aineita liikkeelle sen verran, että nenä alkoi vuotamaan. Allergiaoireita oli ollut ilmassa jo viikon verran, joten sinällään tämä ei yllättänyt.
Nuha vei kuitenkin voimia muutamien seuraavien päivien ajan, ja vasta lauantaina jaksoin edes ajatella tekeväni jotain, jossa pitäisi liikkua pois sohvalta. Lauantaista tuli näin ollen ensimmäisen projektiviikkoni toinen treenipäivä.
Päätin tehdä sillä kertaa ylä- ja alakropan liikkuvuusohjelmat. Olin jo aikaisemmin viikolla lukenut ohjelmat läpi, mutten ollut katsonut kuin muutaman liikkeen opasvideolta. Etukäteen tiesin siis lähinnä sen verran, että lattiatasossa treenataan.
Tällä kertaa tajusin levittää jumppamaton olohuoneen maton päälle. Siinä olikin paljon miellyttävämpi tehdä harjoituksia kuin kovalla lattialla. Polviinkaan ei sattunut enää ensikosketusta lukuunottamatta.
(Se on jännä juttu, miten iän myötä lattiakosketus voikin välillä tuntua niin kivuliaalta. Voisikohan syynä olla kenties se oma, stressistä kivikova kroppa, eikä niinkään lattian kovuus…hmmm…)
Aikaa lauantain treeniin meni noin 50 minuuttia. Yläkropan ohjelmaan kului 20 minuuttia ja alakroppaan 25 minuuttia. Näiden perään tein vielä jäähdyttelyksi noin 5 minuutin ajan kevyitä venytyksiä ja rullauksia. Treenin päätteeksi oli tietysti pakko kokeilla, josko sormet osuisivat lattiaan. Ja osuivathan ne, ihan pikkurillin- ja peukalonpäätä myöten. Jei.
Lauantaina harjoituksia tehdessä yläkroppa ei tuntunut enää niin tukkoiselta kuin aiemmin, mutta alakroppa oli vielä yhtä jumissa. Olin istunut aika paljon sohvalla ja tietokoneen ääressä edelliset päivät, joten ei ihme, että paikkoja jumitti.
Myös puoliero tuntui selvästi, eli vasen puoli kehoa oli selvästi jäykempi, kuten se yleensä oikeakätisellä on (hierojalta kuultua). Alakropan osalta en saanut tehtyä paria harjoitusta ollenkaan – niin jumissa vasen kehonpuolisko oli – mutta onneksi muistin liikkeisiin korvaavat harjoitukset, ja tein niitä ohjelman harjoitusten sijaan.
Liikkeiden välillä kroppa paukahteli, kun jumit lähtivät aukeamaan. Mikä ihana tunne! Ruumiinlämpö nousi, ja hengästyinkin hieman. Tunsin, miten veri lähti kiertämään paremmin osassa kehoa.
Treenin jälkeen koko naisen valtasi hyvä olo, kuten treenin jälkeen yleensä tapahtuu, mutta tunsin entistä selkeämmin kehon jumialueet. Teki mieli varata aika hierojalle, mutta päätin sitten kuitenkin odottaa vielä muutaman viikon, jotta saisin kroppaa vähän enemmän auki ja rennommaksi.
Harmillista, että osa ylä- ja alakropan liikkuvuusohjelmien liikkeistä ei soveltunut näin jumissa olevalle kropalle. Onneksi olen harrastanut liikuntaa aiemmin aktiivisesti ja muistan niiltä ajoilta yhden jos toisenkin liikkeen, joilla voin korvata tässä ohjelmassa olevia, jollen pääse kyseisiin asentoihin oikein. Väärin tehtynähän liikkeistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, ja pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla jopa jokin vamma.
Lauantain treeni jäi ensimmäisen projektiviikkoni toiseksi ja viimeiseksi harjoituskerraksi, koska allergiaoireet piinasivat vielä sunnuntainakin. Siihen päälle alkoivat vielä jokakuukautiset vatsan jomotukset, turvotukset ja lämmönnousu. Treenaamisen sijaan kävin ostamassa jäätelöä. Hah. No, kävin minä kyllä lenkilläkin, koska kävely auttaa lähes kaikkiin vaivoihin. Kuten jäätelökin.
Oikeasti kyllä harmitti, etten päässyt asettamaani tavoitteeseen, eli kolmeen (neljään) treenikertaan viikossa, mutta elämä tekee välillä omia tepposiaan, ja ei auta kuin jatkaa verkkovalmennusprojektia eteenpäin toivoen parempaa onnea seuraavalle viikolle.
Ensimmäisen projektiviikon aikana katsoin tapani mukaan Frii-kanavan Kotikulmat kuntoon -ohjelmaa. Siinä äiti ja tytär remontoivat kotikulmillaan vanhoja ränsistyneitä taloja upeiksi unelmataloiksi. Jostain jaksosta jäi mieleeni lause, joka kuului kutakuinkin näin: ”Kaiken tämän kuonan alta löytyy upea runko.” Päätin ottaa tämän projektini motivaatiolauseeksi.
(Minun ei pitänyt tässä vaiheessa projektia mitata mitään ympäryksiä, mutta sorruin kuitenkin tarkistamaan vyötärönympärykseni. Edellinen mitta oli otettu 8.12.2020, ja silloin se oli 96 cm. Tällä kertaa mittanauha näytti 94 cm. Tästä on hyvä jatkaa alaspäin.)
Laiskan Naisen elämää 