Olin suunnitellut pitäväni taukoa blogista tässä tammikuussa, mutta loppiaiselta alkavaksi aikomani kirjoitusloma alkoikin ennen aikojaan, kaksi viikkoa etuajassa, joten lopetankin sen nyt kaksi viikkoa etuajassa.
Syy suunnitelmieni muuttumiseen oli se, että joulunpyhinä päälleni vyöryi yhtäkkiä koko syksyn ja alkutalven kertynyt väsymys. Se painoi paitsi kropassani, niin tuntui karkottavan päästäni kaikki ajatukset ja pukkasi päälle myös täydellisen kirjoitusjumin. En olisi oppinut kokemastani uupumuksesta ja siitä toipumisesta mitään, jossen olisi ymmärtänyt tuossa kohtaa levätä.
Uudenvuodenaattona sohvalla maatessani aloin taas varovaisesti tavailla sanoja, mutta tarvitsin vielä viikon, parit kymmenen tunnin yöunet sekä muutaman lenkin talvisessa maisemassa, jotta pääsin tähän pisteeseen, eli kirjoittamaan jälleen kokonaisia lauseita. Jei.
Toivottavasti tämä moodi jatkuu ja saan pian valmiiksi aiemmin aloittamani postauksen, joka päättää Joulukuun tunnelmia -sarjan. Sarja jäi nyt harmillisen tyngäksi monen asian summana, mutta ehkä ensi kerralla osaan suunnitella ja aikatauluttaa postaukset sekä ennen kaikkea aloittaa molemmat edellä mainitut asiat aiemmin kuin vasta marras-joulukuun vaihteessa joulukiireiden jo ollessa päällä.
Myös Ahvenanmaan juttusarja on vielä kesken. Otinkin tammikuun tavoitteeksi päättää senkin sarjan, tosin itseni tuntien kirjoitan seuraavaksi kuitenkin jostain muusta – saa nauraa. No, rehellisesti sanottuna Ahvenanmaasta ei ole yksinkertaisesti tehnyt mieli kirjoittaa näillä pakkasilla, koska omassa mielessäni saari yhdistyy enemmän kesäisempiin tunnelmiin, mutta ehkä pääsen tämän mielikuvan yli ensi viikolle tänne Etelä-Suomeen luvatuissa plussakeleissä.
Kaikenlaisia muitakin postausaiheita on ollut mielessä jo pidempään. Joistain olen tainnut aiemmin mainitakin, ja jopa jo kirjoittaakin. Yhtenä aiheena jatkaa tietysti ”asiat, joita olen aina halunnut tehdä”. Päällä oleva pandemia sulkee monta asiaa tai tekemistä pois tällä hetkellä, mutta onneksi listallani on monia sellaisiakin asioita, joita voin kokeilla tehdä ihan yksiksenikin. Ainakin muutaman niistä yritän päästä toteuttamaan tulevan kevään aikana.
Oma kevät näyttää tällä hetkellä kaiken kaikkiaan aika mielenkiintoiselle. Arki jatkuu edelleen paitsi pandemian keskellä, niin edelleen myös uuden opettelemisen parissa, mutta toisin kuin vuosi sitten, niin tällä kertaa olen onneksi osannut olla ilmoittautumatta noin sadalle eri harrastuskurssille. Parissakin on riittävästi.
Itselläni vuosi 2021 päättyi, kuten vuosi 2022 alkoi, eli levolla sekä ulkoilulla. Samalla linjalla taidan jatkaakin. Eiköhän noilla kahdella konstilla paitsi jaksa porskuttaa arjessa uutta opetellen, niin saa myös pidettyä kirjoitusjumin poissa.
Toivottavasti sinulla on uusi vuosi alkanut positiivisissa merkeissä, ja nyt en tarkoita positiivisella koronatestin tulosta, vaan jotain mukavaa ja jaksamista tukevaa asiaa, sillä ennen kaikkea jaksamista me taidamme kaikki nyt tarvita.
Kuulumisiin!
❤
Laiskan Naisen elämää 