Lempeä luumupiirakka

Kun elämä heinäkuun alussa jumittui aika lailla kotinurkkiin – kerron siitä lisää toisessa postauksessa – niin hetken aikaa tilannetta sulateltuani tein muutaman periaatepäätöksen. Yksi niistä oli, että kun nyt joudun olemaan paljon kotona, niin voin yrittää piristää itseäni ja parantaa elämänlaatuani leipomalla sekä kokkaamalla entistä enemmän itse. Tämä päätös on johtanut menneinä kuukausina kaikenlaisiin ruoka- ja leivontakokeiluihin, ja siksipä tännekin pukkaa taas uutta reseptiä. Koittakaa kestää! 😀

Olen ollut viime vuosina todella laiska leipomaan piirakoita, vaikka ne ovat nopeita ja helppotekoisia. Piirakkarepertuaarini on päässyt kutistumaan menneiden vuosien marja-, raparperi-, persikka- ja omenapiirakoista jokasyksyiseen omenapiirakan leipomiseen, johon minulla onkin hyvä gluteeniton resepti. Nyt oli kuitenkin korkea aika tehdä jo jotain muuta.

Yksi leivonnainen, jota oli tehnyt mieli kokeilla jo pitkään, oli luumupiirakka tuoreista luumuista. Lisäpontta kokeiluun antoivat kauppojen lokakuiset hedelmätiskit, jotka pullistelivat tuoreista, herkullisen näköisistä luumuista.

Luumu ja kaneli ne yhteen soppii

Löysin netistä yllättävän monta gluteenittoman luumupiirakan ohjetta, mutta yksikään niistä ei ollut juuri sellainen, jota etsin, eli ihan perusaineksista tehty ja vähän jouluun vivahtava mausteineen. Valion nettisivuilta löysin kuitenkin gluteenittoman makean piirakan hyvän perusohjeen, joka näytti olevan helposti tuunattavissa: https://www.valio.fi/reseptit/gluteeniton-marjapiirakka/#.

Seuraavaksi kävin vakoilemassa millaisia mausteita muut luumupiirakan leipojat olivat piirakoihinsa lisäilleet ja tarkistin myös mitä mausteita itse käytin viime syksynä tekemääni omenakakkuun, sillä halusin luumupiirakkaan samaa makumaailmaa. Sitten olikin aika ryhtyä tuumasta toimeen, eli koeleipomaan.

Asettele luumuviipaleet piirakan päälle haluamallasi tavalla

Jauhona käytin tässä luumupiirakassa Semperin laktoositonta FIN MIX -jauhoseosta ja rasvana voita. Voi kannattaa ottaa huoneenlämpöön pehmenemään hyvissä ajoin, jotta se vaahtoutuu helpommin sokerin kanssa. Vatkasin taikinan sähkövatkaimella.

Piirakkavuokana minulla oli halkaisijaltaan 25 cm pyöreä piirakkavuoka, johon taikina riitti ihan hyvin. Valion ohjeessa oli käytetty halkaisijaltaan 24 cm piirakkavuokaa. Piirakka paistetaan uunin alaosassa 200 asteessa.


Luumupiirakka (G)

AINEKSET

POHJA

100 g voita (tai leivontamargariinia)
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta, esim. Semperin FIN MIX -jauhoseos
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl inkivääriä

TÄYTE

noin 300 g tuoreita luumuja
1 prk (200 g) kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
ripaus kanelia
(1/2 tl vaniljasokeria)

TEE NÄIN

  1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
  2. Lisää voi-sokerivaahtoon kananmuna.
  3. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne voi-sokeri-munavaahtoon, ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina piirakkavuokaan reunoja myöten.
  4. Pese luumut hyvin ja viipaloi ne. Lado luumuviipaleet piirakkapohjalle tasaisesti.
  5. Sekoita kermaviiliin muna ja sokeri. Lisää ripaus kanelia ja halutessasi 1/2 tl vaniljasokeria. Kaada seos luumujen päälle.
  6. Paista piirakkaa uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 minuuttia.
  7. Anna piirakan jäähtyä hyvin ennen tarjoilua. Lämpimänä luumut ovat aika kirpakan makuisia.

Taikinaa voi nostaa vähän enemmän reunoille, jotta täyte pysyy paremmin keskellä

Piirakka onnistui paremmin kuin hyvin, ja mikäpä oli onnistuessa, kun löysin pohjaan niin hyvän gluteenittoman perusohjeen Valion sivuilta. Aikaa piirakan tekemiseen meni puolisen tuntia. Olin nostanut voin hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään, joten se vauhditti taikinan tekemistä.

Mausteita laitoin piirakkaan aika maltillisesti tällä ensimmäisellä kokeilukerralla, mutta pohjasta tuli noilla yllä olevilla maustemäärillä kyllä aivan taivaallisen hyvää – taikinakulho ja vispilät tuli kaavittua taikinasta melkoisen puhtaaksi parempiin suihin. Seuraavalla leivontakerralla ehkä kokeilen lisätä piirakkapohjan mausteiden määrää hieman.

Myös täytteeseen kannatti lisätä kanelia sekä ripaus vaniljasokeria. Luumut ovat kuitenkin kirpeitä, ja kaneli sekä sokeri taittavat mukavasti tuoreen luumun kirpakkuutta (kuten myös luumusoseen, josta tykkään tehdä näin joulun alla luumurahkaa).

Uunituore luumupiirakka
Vaikka tekisi heti mieli maistaa, niin kannattaa antaa piirakan jäähtyä rauhassa

Maistoin piirakkaa ensimmäisen kerran, kun se oli ehtinyt jäähtyä vasta hetken. Luumut maistuivat lämpimässä piirakassa todella kirpeiltä. Piirakka maistui paremmalta, kun se oli saanut jäähtyä yön yli jääkaapissa. Parhaimmillaan luumupiirakka oli oikeastaan vasta kolmantena päivänä, jolloin se oli maustunut kunnolla, ja jolloin siitä oli jäljellä tietysti enää viimeiset rippeet. Seuraavalla kerralla annankin luumupiirakan jäähtyä todella hyvin ennen kuin menen maistelemaan. 😀

Luulen, että tulen käyttämään tuota Valion piirakkaohjetta jatkossakin sellaisenaan tai hieman tuunattuna, kun haluan tehdä kermaviilitäytteisen marja- tai hedelmäpiirakan. Niin onnistunut oli tämä luumupiirakkakokeilu.


Vinkki: Monen kokeilun kautta olen huomannut, että usein tahmainen gluteeniton taikina levittyy helpoiten teräksistä lusikkaa, esimerkiksi ruokalusikkaa, apuna käyttäen.

Suolainen pannukakku uunivuokaan

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä suolaista pannukakkua, mutta vasta viime viikolla, yhtenä laiskana elokuisena iltana, kun iltaruoanlaittoaika oli mennyt ajat sitten ohi, päätin vihdosta viimein sitä kokeilla. Ajattelin, että suolainen pannukakku ajaisi siinä kohden iltaa mainiosti sekä iltaruoan että iltapalan asemaa.

Pannukakun ohjeitahan tästä blogista löytyy muutama jo ennestään, kuten suklainen pannukakku https://laiskannaisenkeittiossa.com/2021/02/12/pyorayta-herkullinen-gluteeniton-suklaapannukakku-paivakahville/ ja omenapannukakku https://laiskannaisenkeittiossa.com/2021/09/05/syksyn-pannukakku-maistuu-omenalle/, joten pohjan ainekset olivat jotakuinkin kasassa. Sen verran käytin Googlea apuna, että kävin vakoilemassa millaisia mausteita muut olivat suolaisten pannareidensa pohjissa käyttäneet ja millä pannarinsa täyttäneet.

Googlaamalla selvisi, että suolaisten pannareiden täytteiden kirjo on hyvin moninainen, eli käytännössä vain oma maku, mielikuvitus ja kaappien sisältö ovat rajana, ja mausteet on tietysti räätälöity täytteiden mukaan. Tämä helpotti omaa kokeilua, sillä täytteeksi kelpasi hyvin se, mitä olin ajatellutkin, eli mitä kaapeista sattui sillä hetkellä löytymään.

Täytteet voi valita oman maun ja/tai kaappien sisällön mukaan

Minulla sattui tuolla hetkellä olemaan jääkaapissa purkillinen fetakuutioita, kohta nahistuva puolikas punainen paprika, muutama helmitomaatti sekä rasiallinen kirsikkatomaatteja, joten ne pääsivät täytteeksi tähän ensimmäiseen kokeiluun. Kaipasin täytteeseen lisäksi jotain vihreää, kuten purjo- tai ruohosipulia, mutta koska kotoa ei löytynyt tuona iltana kumpaakaan, eikä edes tuoretta basilikaa, niin vähän riskillä päädyin laittamaan pannariin vihreitä oliiveja. Palaan näihin oliiveihin tuonnempana..

Koska tämä oli ensimmäinen kokeiluni tehdä suolaista pannaria, ja edellä mainitut täytteet hieman epäilyttivät, niin päätin tehdä vain puolikkaan taikinan. Pannarin paistamiseen käytin noin 20 cm x 30 cm kokoista uunivuokaa.

Mausta taikina täytteisiin sopivaksi

Itse leivon gluteenittomasti, joten tämä ohje on gluteenittomalle suolaiselle pannukakulle. Pannarin pohjan tekemiseen voit käyttää kuitenkin vallan hyvin myös omaa ei-gluteenitonta luotto-ohjettasi, josta jätät vain sokerit sekä leivinjauheen pois ja räätälöit mausteet täytteisiin sopivaksi. Ja eikun kokeilemaan!

Suolainen pannukakku (G)

AINEKSET (uunivuoallinen)

2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
reilu 0,5 tl mustapippuria
hyppysellinen oreganoa
ripaus chilijauhetta
1 valkosipulin kynsi raastettuna tai hienoksi pilkottuna
3,75 dl maitoa
2 dl gluteenittomia jauhoja (esim. Semperin FIN MIX -jauhoseos)
noin 100 g paprikaa
noin 90 g helmi- ja/tai kirsikkatomaatteja
noin 100 g fetajuustoa
ruohosipulia tai kevätsipulia maun mukaan
1,5 rkl rasvaa uunivuokaan

TEE NÄIN

  1. Riko munat kulhoon ja vatkaa vispilällä kevyesti munien rakenne rikki. Lisää suola ja mausteet nopeasti sekoittaen.
  2. Sekoita maito muna-mausteseokseen.
  3. Lisää lopuksi gluteenittomat jauhot ja vatkaa ne vispilällä hyvin taikinan sekaan. Voit käyttää tarvittaessa siivilää jauhoja lisätessäsi, jos pelkäät jauhojen paakkuuntumista.
  4. Jätä taikina turpoamaan kulhossa pöydälle noin 20 – 30 minuutiksi.
  5. Tässä välissä käännä uuni lämpenemään 225 C-asteeseen. (Kiertoilmauunissa riittänee 200 C-asteen lämpötila.)
  6. Pilko paprika pieniksi kuutioiksi ja halkaise tai viipaloi tomaatit. Pilko fetajuusto kuutioiksi, jollet käytä valmiita kuutioita, ja silppua sipuli.
  7. Laita rasva uunivuokaan ja vuoka uuniin siksi aikaa, että rasva sulaa. Levitä sulanut rasva vuoan pohjalle sekä vähän matkaa vuoan alareunaan.
  8. Kaada turvonnut taikina vuokaan. (Ei haittaa, jos vuoka on uunin jäljiltä vähän lämmin.) Levitä täytteen ainekset tasaisesti taikinan pinnalle.
  9. Paista pannukakkua 225 C-asteessa uunin keskitasolla noin 25 – 30 min, kunnes pinta on saanut kullanruskean värin.
  10. Anna pannukakun jäähtyä hetki ennen kuin leikkaat sen. Nauti hyvällä ruokahalulla!

Ripottele täytteet tasaisesti pannukakun pinnalle

Uunista tuleva tuoksu lupasi hyvää, ja pannukakku onnistuikin yllättävän hyvin näin ensikertalaisen tekemäksi. Tai no, ehkä olen hieman jo harjaantunut pannukakkujen paistoon makeiden pannukakkujen parissa, mutta onhan se aina jännittävää kokeilla jotain itselle uutta.

Kaapista kaivamani täytteet sopivat pannukakkuun erinomaisesti ja yhdessä mausteiden kanssa ne antoivat pannukakulle herkullisen aromin. Paitsi ne vihreät oliivit. Älkää laittako niitä pannariin, ellei kaapista löydy mitään muuta. Ja siltikin, jättäkää ne pois! (Tunnustan kyllä syöneeni joka ikisen oliivin siivun, joka pannarissa oli, mutta ei se mikään nautinto ollut. )

Ei mikään kaunokainen, mutta kaikki tuli syötyä

Pannukakkuun tuli uunissa ihana, vähän rapea ja karamellimainen reuna, joka maistui taivaallisen hyvälle. Siihen taisivat tiivistyä kaikki pannarin mausteet sekä aineksista tihkuneet nesteet. Kuvassa reuna näyttää palaneelle, mutta onneksi se ei palanut, vaan paistui juuri sopivan kypsäksi.

Pannukakkua jäi lounasruoaksi seuraavalle päivälle, jolloin söin sen kylmänä. Pannukakku maistui ehkä jopa paremmalta, kun se oli saanut vetäytyä ja maustua yön yli jääkaapissa.

Innostuin tästä kokeilusta niin, että seuraava suolainen pannari on ollut jo ajatuksissa tuloillaan. Ehkäpä innostun paistamaan sen ihan konkreettisesti huomisen sunnuntaipäivän iloksi, kun varasin kaappiin jo kevätsipuliakin. You know why. 😉

Helppo kesäkurpitsa-tomaattipasta

Olet ehkä huomannut, että blogiin on ilmestynyt vaivihkaa uusi kategoria ”Ruokakokeilut”. Ihan alun perin minulla oli tarkoitus blogin alkuperäisen nimen, Laiskan Naisen keittiössä, mukaisesti alkaa testailemaan leivontaohjeiden lisäksi myös ruokaohjeita, mutta asia jäi ajatuksen asteelle kaiken koronahässäkän ja uupumuksesta toipumisen keskellä. Viime syksyn tiukka taloudellinen tilanne, leipomisinnostus sekä oma kyllästyminen samoihin tylsiin valmisruokiin puhalsi kuitenkin tämän vanhan idean taas henkiin.

Ensimmäinen juttu kategorian ”Ruokakokeilut” alla on Sitruunainen tonnikalapasta. Se olikin puhdas kokeilu, eli testasin Tiskivuoren Emännän blogista löytämääni ohjetta. Tonnikalapastasta tuli niin hyvää, hieman omaan makuuni muunneltuna tosin, että se jää pysyvästi ruokalistalleni.

Pasta-ateria tuloillaan

Sieltä samaiselta omalta ruokalistaltani tein muutama viikko sitten pitkästä aikaa toista pastaruokaa, jonka ohjeen ajattelin jakaa nyt myös teille. Ohje on napattu vuosia, vuosia sitten Yhteishyvä-lehden ruokaliitteestä. Yritin etsiä ohjetta kyseisen lehden nettisivulta, mutten löytänyt sitä enää, joten nyt mennään täysin oman muistini varassa ja vuosien näppituntumalla.

Tähän ohjeeseen tykästyin silloin muinoin heti kerrasta, koska ruoka oli niin helppo ja nopea tehdä sekä todella herkullista. Paras aika tämän ruoan tekemiseen on kesä, ja tarkemmin vielä loppukesä, jolloin kotimainen kesäkurpitsasato valmistuu. Toki ruoasta tulee hyvää myös ulkomaisen kesäkurpitsan voimin, jota itse tällä kertaa käytin, mutta tykkään tehdä tätä ruokaa uuden sadon vähän pienemmistä ja maukkaammista kotimaisista kesäkurpitsoista, joita ei välttämättä tarvitse kuoria, vaan pesu riittää.

Tomaattina voit käyttää tässä ruoassa mitä vain kypsiä tomaatteja. Kun olen käyttänyt perinteisiä isoja tomaatteja, niin olen lohkonut ne ja vielä puolittanut lohkot. Parhaiten tähän ruokaan käyvät ehkä kuitenkin kirsikka- tai helmitomaatit halkaistuina tai viipaloituina.

Valkosipulin aromi aateloi kesäkurpitsa-tomaattipastan

Saat ruoasta gluteenittoman, kun käytät pastana gluteenitonta pastaa. Vegaanisen version saat puolestaan käyttämällä kerman sijasta sopivaa kasvikermaa. Resepti muuntautuu siis monenlaiseen ruokavalioon.

Aikaa tämän makoisan pastaruoan tekemiseen menee noin 30 minuuttia. Ja sitten eikun kokkaamaan!


AINEKSET (kahdelle)

180 g spaghettia
400 – 500 g kesäkurpitsaa
1 – 2 valkosipulinkynttä ( tai maun mukaan)
2 rkl voita tai muuta paistamiseen tarkoitettua rasvaa
2 dl ruokakermaa
1 tl mustapippurirouhetta
noin 1 tl suolaa kastikkeeseen ja reilusti pastan keitinveteen
150 – 200 g kirsikka- tai helmitomaatteja

TEE NÄIN

  1. Laita pastavesi kiehumaan.
  2. Kuori kesäkurpitsa tarvittaessa, poista päät ja halkaise se. Pilko kesäkurpitsan puolikkaat ohuiksi viipaleiksi.
  3. Lisää kesäkurpitsaviipaleet paistinpannulle sulaneen rasvan sekaan kuullottumaan.
  4. Tässä vaiheessa pastavesi varmaan jo kiehuu, joten lisää siihen suolaa sekä haluamasi määrä pastaa kahdelle hengelle. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
  5. Kuori ja pilko tai murskaa valkosipuli hienoksi. Lisää se pannulle kesäkurpitsaviipaleiden joukkoon. Älä anna valkosipulin tai kesäkurpitsan ruskistua (tai palaa – done that), vaan kuullota niitä miedolla lämmöllä.
  6. Mausta jumalaiselle tuoksuva kesäkurpitsa-valkosipuliseos mustapippurilla ja suolalla.
  7. Kun kesäkurpitsa ja valkosipuli ovat kuullottuneet lähes läpinäkyviksi, kaada ruokakerma pannulle ja anna kiehahtaa nopeasti.
  8. Lisää lopuksi kastikkeen sekaan pannulle pestyt ja halkaistut tai viipaloidut tomaatit. Halutessasi voit antaa niiden hautua hetkisen pannulla. Ota kastike pois levyltä ja sekoita keitetty pasta kastikkeen joukkoon.
  9. Halutessasi voit lisätä pastan päälle esimerkiksi Parmesan-juustoraastetta, mutta hyvälle maistuu ilmankin. Bon appetit!

Joskus, kun huushollista ei löytynyt valkosipulia, kokeilin kastikkeeseen valkosipulin asemasta tavallista keltasipulia. En suosittele, sillä kastike maistui kummalliselle. Sen sijaan valkosipulituorejuusto sopii tähän(kin) kastikkeeseen ihan hyvin, jos kodissa sattuu olemaan akuutti pula valkosipulista ja tekee mieli tätä kesäkurpitsaista ja tomaattista pastaa, nimimerkillä Unohtui joskus valkosipulit kauppaan.

Joskus taisin kokeilla tätä kastiketta myös ilman tomaatteja, enkä pitänyt siitäkään versiosta. Tomaatti tuo kastikkeeseen mielestäni sopivaa kirpakkuutta ja hapokkuutta lempeän kesäkurpitsan oheen.

Kesäistä lohturuokaa parhaimmillaan

Tämä pasta on paitsi helppo ja nopea tehdä, niin se on myös edullinen ruoka. Kahden hengen annoksen hinnaksi tuli noin 6 euroa. Hinta vaihtelee tietysti muutamia euroja ruokaan käytettävien raaka-aineiden hintojen mukaan. Tällä hetkellä esimerkiksi tomaatit maksavat hieman enemmän kuin keskellä kesää.

Suosinkin tätä pastaa kesällä paitsi siksi, että tähän voi käyttää silloin tuoretta kotimaista kesäkurpitsaa, niin myös siksi, että uuden satokauden kasvisten hinnat ovat silloin edullisimmillaan. Ja kasvisten maku on kesällä tietysti täyteläisimmillään.

Lapsuudenkodissa meillä syötiin aika lailla satokausien mukaista ruokaa. Sitä samaa ruokafilosofiaa olen yrittänyt myös aikuisena jatkaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän menestyksekkäästi.

Aiotkos ottaa tämän pastaruoan kokeiluun?


Vinkki: Tässä kohtaa pitäisi olla joku loistava vinkki takataskussa, mutta nyt ei kyllä säteile yhtään. Paitsi semmoinen tuli mieleen, että mitenköhän Feta-juusto murusteltuna sopisi tämän pastan päälle..hmm.. Ja ruokajuomaksi kävisi varmasti joku kuivahko, raikas valkoviini. Itse en alkoholia käytä, joten kuplaveteen on tyytyminen, mutta en pane sitä pahakseni, sillä ruoan herkullinen maku on kuitenkin se tärkein.

Sitruunainen mustapippuri-tonnikalapasta

Viime syksyn leipomisinnostukseni jatkumoksi sain alkutalvella inspiraation vuosien tauon jälkeen alkaa etsimään ja testaamaan itselleni uusia sekä helppoja ja edullisia ruokaohjeita arjen ruokalistan vaihteluksi. Kriteerinä oli edellä mainittujen lisäksi tietysti ruoan maukkaus.

Tähän mennessä olen ehtinyt testaamaan linssikeittoa, sitruuna-kanapastaa sekä tonnikalapastaa. Näistä kolmesta kokeilusta linssikeitto ei ollut lähelläkään parhainta maistamaani tai tekemääni, ja sitruuna-kanapastan kana on paistunut vähän liian kuivaksi jo pariin kertaan. (Ei pitäisi koskaan puhua puhelimessa samalla, kun tekee ruokaa – vika ei tietenkään ole kokin paistotaidoissa, heh. 😉 ) Tonnikalapastasta sen sijaan tuli niin hyvää, että sen ohjeen haluan nyt jakaa teillekin.

Jos elämä tarjoaa sitruunoita, niin tee niistä ihanaa ruokaa

Olin itse asiassa etsinyt hyvää tonnikalapastan ohjetta jo pidempään. Juuri tuossa kohtaa talvea etsin lisäksi ohjetta, johon voisin hyödyntää sekä sitruuna-kanapastakokeiluista kaappiin jäänyttä sitruunaa, että uuden vuoden jäljiltä jääneitä minijuustokiekkoja.

Sattumalta, eli googlettamalla tonnikalapastan, törmäsin Tiskivuoren Emännän blogiin ja helpon tonnikalapastan ohjeeseen (linkki: http://www.tiskivuorenemanta.fi/2021/08/helppo-tonnikalapasta/ ). Pasta vaikutti nimensä mukaisesti todellakin helpolta tehdä. Totesin, että saisin upotettua pastaan kätevästi minikiekoista mustapippurijuuston ja lisäksi myös kaapissa lojuvan puolikkaan sitruunan.

Ja eikun tuumasta toimeen, eli testaamaan, tai oikeastaan versioimaan, sillä minulta puuttui reseptissä olevan 100 gramman juustokiekon lisäksi myös ruohosipulia. Lisäksi reseptissä oli käytetty omaan makuuni aika reilusti sipulia ja valkosipulia, joten vähensin myös niiden määrää. Kermana käytin 10 % ruokakermaa ja tonnikalana Pirkan tonnikalapalat vedessä (tonnikalaa 150 g) . Ja tämmöinen versio siitä sitten tuli:


AINEKSET (kahdelle)

150 – 180 g pastaa, esim. fusilli
1 kelta- tai punasipuli
1 – 2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita tai muuta paistamiseen tarkoitettua rasvaa
1 prk tonnikalapaloja vedessä (HUOM! tonnikalan määrä purkissa vaihtelee tuotemerkeittäin)
20 g mustapippurijuustokiekko tai 20 g pala isosta juustokiekosta
2 dl ruokakermaa (kermaa voi olla 2,5 dl, jos tonnikalaa ja pastaa on enemmän)
1/2 sitruunan mehu
suolaa pastaan ja pieni ripaus kastikkeeseen
1 rkl kapriksia valmiin annoksen päälle (halutessasi)

TEE NÄIN

  1. Laita pastavesi kiehumaan.
  2. Kuori ja pilko sipulit sekä purista puolikkaasta sitruunasta mehu.
  3. Lisää sipulit pannulle paistumaan sulan rasvan sekaan. Kuullota sipulit läpikuultaviksi miedolla lämmöllä, älä anna ruskistua.
  4. Tässä vaiheessa pastavesi varmaan jo kiehuu, joten lisää siihen suolaa sekä haluamasi määrä pastaa kahdelle hengelle. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
  5. Lisää pannulle kuullotettujen sipulien sekaan ylimääräisestä vedestä valutettu tonnikala ja sekoita.
  6. Kaada pannulle ruokakerma ja heitä perään mustapippurijuusto. Sekoita juusto hyvin kastikkeen sekaan ja anna kastikkeen kiehahtaa.
  7. Sekoita kastikkeeseen puolikkaan sitruunan mehu ja mausta tarvittaessa ripauksella suolaa.
  8. Ota kastike pois levyltä ja sekoita keitetty pasta kastikkeen sekaan, lisää (halutessasi) päälle kaprikset ja nauti.

Jos kastike maistuu liian miedolle, niin voit lisätä kastikkeeseen mustapippurijuustoa tai ripauksen mustapippurirouhetta. Halutessasi voit lisätä kastikkeeseen myös sitruunan kuorta makua antamaan. Raasta sitruunan kuori ennen mehun puristamista, ja itse sitruuna kannattaa tietysti pestä hyvin lämpimällä vedellä ennen raastamista.

Ensimmäisessä kokeilussani käytin edellä mainittuja Pirkan tonnikalapaloja vedessä. Tonnikalan määrä suhteessa ruokakermaan hieman yllätti, joten seuraavan kerran, kun tein kastiketta Pirkan tonnikalapaloista, niin lisäsin hieman ruokakerman määrää. Tällöin kastiketta jäi omaan makuuni juuri sopivasti myös pastan imaistavaksi.

Mustapippurijuusto antoi kastikkeeseen todella hyvän maun ja mielestäni 20 g oli juuri sopiva määrä tuomaan täyteläisyyttä ja pippurin makua. Lopuksi lisätty sitruunan mehu toi kivan pienen kirpakkaan lisän kastikkeen makuun. Itselläni on menossa joku sitruunavillitys, ja sitruunoita on ollut kaapissa koko alkuvuoden ajan, joten oli luontevaa kokeilla lisätä sitä myös tähän tonnikalapastaan.

Pastaan saa kivasti väriä lisäämällä päälle jotain tuoretta yrttiä tai ruohosipulia

En ole aiemmin juurikaan pitänyt tonnikalapastasta, mutta se on tainnut johtua siitä, etten ole saanut hyvää tonnikalapastaa. Tämä pasta vei kielen mennessään, eikä kahden hengen annoksen hintakaan päätä huimannut: hinnaksi tuli noin 5,50 eur.

Ruoan valmistamiseen meni noin 20 – 25 minuuttia, ja gluteenittoman siitä sain käyttämällä gluteenitonta pastaa. Tiskivuoren Emännän helpon tonnikalapastan ohje oli siis erittäin hyvä löytö, kun sain räätälöityä siitä helposti juuri itselleni sopivan ruoan.

Aion pian kokeilla myös lähempänä alkuperäistä ohjetta olevaa versiota ruohosipulilla ja hieman isommalla määrällä mustapippurijuustoa. Tapanani on ollut käyttää ruoissa melko reilusti mustapippuria, mutta näin vanhemmiten on täytynyt alkaa antaa vähän armoa sisuskaluilleen, joten en ihan heti uskalla laittaa kastikkeeseen koko 100 g pläjäystä tymäkkää mustapippurijuustoa.

Kylläpä tulikin nälkä tätä ohjetta kirjoittaessa. Onneksi kaapista löytyy taas mustapippurijuustoa: tiedän mitä tässä huushollissa kokataan huomenna.


Vinkki: Jos kaappiin on jäänyt tuorejuustoja, jotka sopivat yhteen tonnikalan kanssa, niin niillä voi hyvin korvata mustapippurijuuston. Itse varioin ohjetta Valkosipuli & yrtit -tuorejuustolla (Rainbow), jota laitoin kastikkeeseen suunnilleen puolen rasian verran, eli noin 100 g. Tuoreen valkosipulin jätin kokonaan pois, koska tuorejuustossa oli valkosipulia. Lisäsin kastikkeeseen myös 1,5 tl mustapippurirouhetta. Tonnikalana minulla oli tässä versiossa Rainbow:n tonnikalapaloja vedessä (purkissa 105 g tonnikalaa).

Tämä versio maistui jostain syystä kalaisammalta. Ehkä se johtui erimerkkisestä tonnikalasta, tai ehkä valkosipuli-yrtti -tuorejuusto korosti tonnikalan makua, kun mustapippurijuusto taas hieman häivytti sitä alleen. Sitruunamehu sopi tähänkin versioon erinomaisesti. Hinnaksi tälle versiolle tuli noin 4,00 eur.

Joulukuun puuhia, 1. päivä

mehevä gluteeniton omenakakku

Tervehdys joulukuun ensimmäisen päivän iltaan!

Sitten viime postauksen on tullut talvi ja joulukuu, ja täällä yskitään edelleen samaa yskää kuin lokakuussa. Paitsi kamalaa tautikierrettä, niin minun osaltani loka- ja marraskuu kuluivat myös uusien työtehtävien opettelun merkeissä. Uusi työ onkin ollut varsin mielenkiintoista, ja olen ollut aika innoissani. Työtehtävien opettelua on helpottanut se, että vanhassa työssäni olin jo hieman sukeltanut uuden työn maailmaan.

Vastapainona uuden työn opettelulle ja tietokoneen ääressä istumiselle leivoin loka- ja marraskuussa enemmän kuin vuosiin, suorastaan vimmaisesti. Leipominen oli myös henkireikäni tilanteessa, jossa jouduin olemaan terveydellisistä syistä paljon kotona.

Edellisen postauksen kaura-omenapaistosta tein lokakuussa monet, monet kerrat. Jossain kohtaa lokakuuta tuli kiintiö kaura-omenapaistoksesta täyteen, ja aloin kehittelemään porkkanaisia teeleipäsiä (ohje tulossa blogiin myöhemmin). Muutama viikko sitten tuli kiintiö porkkanoista ja teeleipäsistäkin täyteen, joten siirryin takaisin omenoihin, joiden varalle olin ehtinyt valikoida aiemmin syksyllä pari uutta testattavaa reseptiä.

Omenoista saa tehtyä monenlaista herkkua

Omenoista olen tähän mennessä väsännyt lukuisten kaura-omenapaistosten lisäksi myös omenapannukakkua sekä edellisessä postauksessa mainittua omenapiirakkaa itselle uudella reseptillä (resepti tulee blogiin tästäkin, kunhan kokeilen tehdä piirakkaa vielä uudemman kerran). Parisen viikkoa sitten koeleivoin omenamuffinsseja. En ollut ihan vakuuttunut omenamuffinssien onnistumisesta – vika voi olla leipojassa, kuten piirakankin kohdalla – mutta sain niistä inspiraation kokeilla kuivakakun tekemistä omenaisella tvistillä.

Etsin omenakakkuun netistä valmista ohjetta, mutten löytänyt mieleistäni ja kriteereitäni täyttävää valmista reseptiä. Monessa ohjeessa oli käytetty omenasosetta tai jotain erikoisempaa sokeria. Ei auttanut muu kuin laittaa testimoodi päälle ja alkaa soveltamaan.

Gluteenittomassa leivonnassa on omat haasteensa, ja lisähaastetta itselleni tuo se, että haluan leipoa niin sanotusti tavallisista aineksista, eli reseptien ainesten tulee löytyä omista kaapeistani valmiina. Voin ostaa korkeintaan jotain sellaista ainesta, jota tulen varmasti käyttämään useasti myöhemminkin.

Saako olla mehevää omenakakkua?


Ainekset omenakakun reseptiin otin Mimmin keittiön gluteenittomien omena- ja puolukkamuffinssien reseptistä, jonka löydät täältä: https://mimminkeittio.vuodatus.net/lue/2021/09/gluteenittomat-omena-ja-puolukkamuffinssit. Jouduin hetken pähkäilemään kakun valmistustapaa, mutta lopulta päätin vain rohkeasti kokeilla millainen kakku tulee, kun vaan jotenkin sekoittelen ainekset yhteen. Tällä kertaa se kannatti, sillä lopputuloksena oli mehevä kakku.

varustelu

Kakun valmistamiseen tarvitset alla olevien ainesten ja kakkuvuoan lisäksi kulhon jauhoseosta varten sekä taikinakulhon, ja lisäksi esimerkiksi nuolijan tai puuhaarukan taikinan sekoittamiseen. Sekoitin kananmunat taikinaan vispilällä, joten sekin on hyvä olla käsillä.

Itselläni ei ollut taikinalle sopivan kokoista kakkuvuokaa, joten käytin tällä kertaa vähän liian isoa vuokaa, jonka vetoisuus taitaa olla 2 l (tarkistan sen vielä), mutta pienempi, niin sanotusti normaalikokoinen vuoka käy paremmin taikinan koolle. Tietysti voit tehdä taikinan myös puolitoistakertaisena, tai jopa kaksinkertaisena, jos sinullakin on iso kakkuvuoka.

Käytin vuoan jauhottamiseen samaa gluteenitonta jauhoseosta kuin taikinaankin. Gluteeniton korppujauho olisi antanut ehkä hieman nätimmän pinnan kakulle, mutta koska sitä ei ollut nyt kaapissa, niin tavalliseen jauhoseokseen oli tyytyminen. Onneksi tomusokerilla saa kakun kuin kakun röpelöisen paistopinnan kivasti piiloon, ja makuhan on kuitenkin lopulta se tärkein.

Mutta tässä uunituore resepti, olkaa hyvät!

mehevä gluteeniton omenakakku

AINEKSET

2 – 3 keskikokoista omenaa (= noin 3,5 – 4 dl omenakuutioita)
100 g voita tai leivontamargariinia
2 dl sokeria
1 dl maitoa
2 kananmunaa
3,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta, esimerkiksi Semper Fin Mix
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/2 – 1 tl kanelia
1/2 – 1 tl kardemummaa
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
lisäksi kanelia ja sokeria omenakuutioiden päälle sekä
tomusokeria halutessasi valmiin kakun koristeluun


TEE NÄIN

  1. Laita uuni lämpenemään 200°C: seen ja voi tai margariini sulamaan kattilaan.
  2. Kuori ja pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita omenakuutioihin kanelia ja sokeria maun mukaan.
  3. Sekoita pienemmässä kulhossa jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja mausteet sekä ripaus suolaa.
  4. Kun sulatettu rasva on jäähtynyt, kaada se tyhjään taikinakulhoon ja sekoita joukkoon sokeri.
  5. Sekoita rasva-sokeriseokseen ensin maito ja sitten kananmunat yksitellen niiden rakenne huolellisesti rikkoen. Voit halutessasi käyttää tässä kohtaa vispilää.
  6. Lisää taikinaan puolet kanelilla ja sokerilla maustetuista omenakuutioista ja sekoita ne hyvin taikinan joukkoon.
  7. Seuraavaksi lisää taikinaan jauhoseos siivilää apuna käyttäen. (Näin jauhot eivät paakkuunnu.) Sekoita jauhot taikinaan, mutta älä vatkaa taikinaa.
  8. Sekoita taikinaan loput omenakuutiot ja kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
  9. Paista kakkua uunin alatasolla noin 50 min uunista riippuen.

Kakun kypsyyttä on hyvä kokeilla esimerkiksi jollain tikulla ennen kuin sen ottaa pois uunista, vaikka kakku olisikin alkanut irrota vuoan reunoista. Kakku on kypsä, kun taikinaa ei enää tartu tikkuun. Varo paistamasta kakkua liikaa, jottei siitä tule rutikuivaa.

Omenakuutiot saavat olla aika pieniä, jolloin ne ikäänkuin sulavat taikinan sekaan

Laitoin omenakuutiot kakkutaikinaan kahdessa osassa sen vuoksi, että aiemmin omenamuffinsseja tehdessäni tuli muffinssitaikinasta todella vetistä ja hankalasti vuokiin lusikoitavaa, kun lisäsin siihen lopuksi kaikki omenakuutiot kerralla. Ongelma tosin saattoi johtua myös muffinsseihin käyttämästäni eri omenalajikkeesta, joka oli vähän mehukkaampi, mutta varmuuden vuoksi tein tämän kakkutaikinan kohdalla nyt näin.

Olin ehkä hieman varovainen myös kakun mausteiden kanssa. Laitoin taikinaan sekä kanelia että kardemummaa vain 1/2 teelusikallista. Omassa suussani kardemumman maku muuttuu herkästi saippuaiseksi, joten siksi olen sen kanssa erityisen varovainen. Kanelia taas tuli myös omenakuutioihin, joten pelkäsin kaneliövereitä, jos laitan sitä taikinaan enemmän kuin puolikkaan teelusikallisen. No ei tullut övereitä. Inkivääriä kakussa puolestaan oli omaan makuuni juuri sopivasti: tiedän, että sitä on taikinassa, mutta se ei iske liikaa makunystyröihin.

Jos pidät mausteisemmasta kakusta, niin voit siis hyvin laittaa taikinaan mausteita vähän enemmänkin kuin mitä ohjeessa on. Itseä kutkuttelisi kokeilla lisätä taikinaan myös mantelirouhetta. Mietin, että kakusta tulisi näin ehkä vielä vähän jouluisemman makuinen.

Kakkuun tuli herkullinen karamellimainen väri
Kakku maistui omaan suuhuni erittäin makoisalta aivan tuoreena, vähän jäähtyneenä

Kakku sopii hyvin kahvipöytään aivan sellaisenaan, kuten kuivakakut yleensäkin, mutta jos haluat tuoda kahvipöytään pientä extraa, niin lisukkeeksi tälle mehevälle omenakakulle kävisi hyvin esimerkiksi mantelilla (haa, jälleen mantelia!) tai kinuskilla maustettu kermavaahto. Kakun voisi myös kuorruttaa jollain raikkaan makuisella tai makealla kuorrutteella.

Laitoin osan kakusta pakastimeen, jotten tulisi syöneeksi koko loppukakkua nyt viikonloppuna. Mielenkiinnolla odotan miten kakun maku kehittyy pakastuksen aikana. Kakkua ennen tekemieni omenamuffinssien maku sekä myös rakenne mielestäni paranivat pakastuksen myötä.

Tänä vuonna jouluna on tarjolla mehevää omenakakkua

Toivottavasti innostut kokeilemaan reseptiä. Itse tulen leipomaan tätä kakkua vielä uudelleen ennen joulua sen aiemmin mainitun mantelirouheen kera. Ja ehkä teen jotain muutakin kokeilua reseptin kanssa, mutta sitä ennen taidan keskittyä hetkeksi pipareihin.

Ihanaa joulunalusaikaa!


Alkusyksyllä haaveilin, taas jälleen kerran, että saisin kirjoitettua blogia säännöllisemmin, mutta postauksen alussa mainituista syistä johtuen haave ei toteutunut. Energia ei vain riittänyt. Seuraava haave oli tehdä blogiiin jonkinlainen joulukalenteri, mutta koska suunnitelmillani on tapana mennä usein pieleen – ah ja voi – niin en uskaltanut lähteä nyt varsinaista joulukalenteria tekemään. Sen sijaan päätin kaivaa voimia vaikka mistä – käytännössä todennäköisimmin suklaasta, glögistä ja pipareista – ja kirjoittaa ainakin pari juttua tämän juuri alkaneen joulukuun puuhailuista.

Syysherkkuja – kaura-omenapaistos laiskan naisen tapaan

Heipähei pitkästä aikaa ja hyvää lokakuun ensimmäistä päivää!

Tuli hieman pidempi postaustauko kuin olin ajatellut. Olen ollut aika lailla tasan kuukauden verran sairastelukierteessä, eikä energia ole riittänyt kirjoittamiseen asti. Postausaiheita on kuitenkin tullut sohvan pohjalla lojuessa mietittyä ajankuluksi ja keksittyä liuta lisääkin entisten jatkoksi. Surprise.

Kolmas osa talousjuttusarjaan on työn alla, mutta tähän väliin halusin tehdä postauksen, tai kaksikin, laiskan naisen flunssakauden keittiön tuotoksista.

Sairastamisessa on nimittäin ollut nyt se hyvä puoli, että kun en ole jaksanut lähteä kauppaan, niin olen joutunut kaivamaan kaappien kätköistä aineksia, joista olen saanut vähällä vaivalla itse tehtyä jotain hyvää. Niin sairashan ei makealle perso ihminen voi olla, etteikö herkkujen tekeminen onnistuisi. Tai kyllä voi, kokemustakin allekirjoittaneella on siitä riittämiin, mutta onneksi tällä kertaa toimintakyky on ollut suht tallella koko ajan.

Omenat ovat tänä syksynä maistuneet erityisen makealle

No, mitäpä täällä on sitten tehty.. Tällä kertaa inspiraation lähteenä herkkuihin olivat sieltä kaappien kätköistä löytyneet, vanhentumassa olevat tai vastikään parasta ennen päivänsä nähneet tuotteet – melkein täysi paketillinen gluteenittomia kaurahiutaleita ja 400 g leivontamargariinia – sekä ruokapöydältä hedelmäkulhosta napatut ihanat, melkein puutuoreet, punaposkiset kotimaiset syysomenat.

Ensin testasin itselle uuden omenapiirakkareseptin (teen siitä oman postauksensa). Siihen sain upotettua puolet margariinista, mutten hiutaleen hiutaletta kauraryynipaketista, joten oli alettava miettimään ihan tosissaan, että mihin ihmeeseen saan nopeahkosti käytettyä lähes 500 g, eli melkein puoli kiloa, kaurahiutaleita. Puuro ei ollut vaihtoehto tässä kohtaa.

Kaura-omenapaistos pulpahti mieleeni tietysti aika nopeasti. Onhan se eräänlainen syysklassikko useimmissa talouksissa. Joskus tein sitä mikrossa tarpeen mukaan annos kerrallaan, mutta koska nykyisin en omista mikroaaltouunia, niin perinteinen paistos oli tällä kertaa tuleva.

Omena maistuu tietysti myös sellaisenaan tai vaikka raejuuston kera

Tapani mukaan olisin voinut tehdä paistoksen niin sanotusti lonkalta, mutta nyt halusin siihen kuitenkin jonkin ohjeen. Nettihän on pullollaan erilaisia kaura-omenapaistosohjeita, joten valinnanvaraa löytyy. Hetken ohjeita selailtuani totesin, että suurimmassa osassa reseptejä on käytetty fariinisokeria, jota minulla ei sillä hetkellä näyttänyt olevan. (Paketti löytyi kolme viikkoa ja kolme paistosta myöhemmin kuivatarvikekaapin ylimmältä hyllyltä.)

Aloin miettimään, että kyllähän nyt tavallista sokeriakin täytyy voida käyttää, herranjestassentään, ja samalla Google toi eteeni kotikokki.net -sivulta paistoksen reseptin ihan joka kodin keittiön perusaineksilla, jei. Tätä ohjetta käytin pohjana, kun lähdin kehittelemään omaa versiotani: https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/417314/Kauraomenapaistos/.

Mainittakoon, että ensimmäisessä tekemässäni versiossa oli toukokuussa vanhentunutta tummaa siirappia. Ei hyvä. Siirappi tosin saattoi olla jo vähän käynyttä. Toisen version taas tein muuten yllä olevan linkin ohjeen mukaan, mutta lisäsin mukaan ripauksen vaniljasokeria. En vaikuttunut. Kolmas kerta toden sanoi, ja siihen on ohje tässä alla.

Gluteenittoman paistoksen teet helposti käyttämällä gluteenittomia kaurahiutaleita. Itse käytin Kotimaista -merkin hiutaleita.

laiskan naisen kaura-omenapaistos

AINEKSET (3 – 4 annosta)

4 – 5 keskikokoista omenaa

2 tl tai maun mukaan kanelia

1 rkl tai maun mukaan juoksevaa hunajaa

100 g margariinia

1/2 dl sokeria (neljälle omenalle riittää vähän vajaa puoli desiä)

1/2 tl vaniljasokeria

reilu 3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

10 – 20 kuorittuja manteleita rouhittuna tai 1 – 2 rkl valmista mantelirouhetta


TEE NÄIN

  1. Laita uuni lämpenemään 200°C: seen ja margariini sulamaan kattilaan.
  2. Kuori ja lohko omenat suuhun sopiviksi kuutioiksi.
  3. Voitele uunivuoka ja laita omenakuutiot vuokaan.
  4. Ripottele omenoiden päälle kanelia sekä mausta juoksevalla hunajalla.
  5. Kun margariini on hieman jäähtynyt, sekoita kattilassa margariinin joukkoon sokeri ja vaniljasokeri sekä kaurahiutaleet ja rouhitut mantelit tai mantelirouhe.
  6. Levitä seos omenakuutioiden päälle ja laita paistos uuniin. Paista noin 20 – 30 minuuttia uunista ja omenakuutioiden koosta riippuen, kunnes paistos on saanut kauniin kullankeltaisen värin.
  7. Nauti paistos vähän jäähtyneenä esimerkiksi vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Paistos on kypsä, kun kuori on mukavan rapsakka

Omassa uunissa kaura-omenapaistoksen paistaminen kesti noin 30 minuuttia. Halusin pinnasta kauniin värisen ja rapean, ja sellainen siitä tulikin. Rouhitut mantelit toivat paistokseen kivaa purutuntumaa, muttei liikaa mantelinmakua.

Jos mantelinmakua haluaa enemmän, niin silloin manteleiden tai mantelirouheen määrää kannattaa tietysti lisätä. Mantelin sijaan paistokseen sopivat hyvin myös erilaiset pähkinät. Allerginen jättää ne pois, tai jos ei muuten vaan pidä manteleista tai pähkinöistä, niin niitä ei tietenkään tarvitse käyttää.

Kaura-omenapaistos on siitä kiitollinen, että minimissään tarvitset siihen vain omenoita, margariinia tai voita, sokeria, kanelia ja kaurahiutaleita, mutta halutessasi makuun vaihtelua, voit muunnella sitä lukemattomilla eri tavoilla. Ja kuten aiemmin mainitsin, niin paistoksen valmistaminen pienempinä annoksina onnistuu mainiosti mikrossakin.

Oma suosikkikylkiäiseni kaura-omenapaistokselle on vaniljajäätelö

Kaura-omenapaistosta jäi tänään (yöllä taas kirjoittelen) vielä yksi annos jääkaappiin odottamaan aamupalahetkeä. Aion testata mille paistos maistuu vaniljarahkan kera. Luulen, että yhdistelmä toimii hyvin sunnuntaiaamuun.

Herkullisia hetkiä sinnekin!

Syksyn pannukakku maistuu omenalle

Kesän helteet veivät leipomishalut pitkäksi aikaa, mutta ilmojen viiletessä ovat vispiläpeukalot alkaneet taas syyhytä ja herkkuhammas kaivata jäätelön sijaan (ohelle) uunituoreita leivonnaisia.

Syksyn ensimmäiseksi leipomukseksi valikoitui tuttu ja turvallinen pannukakku, mutta itselle uudella twistillä. Sain siihen nimittäin kätevästi upotettua paitsi jääkaapista parasta ennen -päiväyksensä ohittaneet kerman sekä kananmunat, niin myös hedelmäkulhosta pari nahistunutta, mutta vielä käyttökelpoista omenaa.

Omenapiirakkaan asti eivät ne pari omenaa olisi pienen kokonsa puolesta riittäneet, mutta pannukakkuun ne toivat juuri sopivasti makua ja tekstuuria.

Seuraavaksi piti vielä selvittää, että missä vaiheessa omenaviipaleet kannattaa pannukakkuun lisätä, sillä halusin pannariin omenaisen pinnan.

Tuttu pannukakku pienellä twistillä

Kokemuksesta – banaanipannaria testattu – tiesin, että jos hedelmäviipaleet lisää pellille täysin raa’an taikinan päälle, niin viipaleet uppoavat pohjaan. Pannukakkua tulisi siis paistaa ensin hetki ja vasta sitten lisätä omenaviipaleet, mutta kuinka kauan pannarin pitäisikään olla uunissa…

Googlettamalla löysin pian vastauksen Satu Koiviston blogista: https://satukoivisto.fi/omenapannukakku-jalkkarin-ja-iltapalan-risteytys/. Ohjeen mukaan pannukakun pinnan tulee olla hyytynyt ennen omenan lisäämistä, joten eikun testaamaan.

Tuolta Satu Koiviston blogista löytyy ohje tavalliseen, ei gluteenittomaan, pannukakkuun, jossei sinulla ole pannukakkuun omaa luottoreseptiäsi, jota voit tässä hyvin käyttää.

Itse leivon gluteenittomasti, joten tämä ohjekin on gluteenittomalle pannukakulle. Pohja on sama, josta olen tehnyt myös suklaisen version. Tässä linkki ohjeeseen: https://laiskannaisenkeittiossa.com/2021/02/12/pyorayta-herkullinen-gluteeniton-suklaapannukakku-paivakahville/.

Välineiksi riittävät kulho ja vispilä

GLUTEENITON omenaPANNUKAKKU

AINEKSET (pellillinen)

4 kananmunaa
0,5 dl sokeria (voit jättää osan sokerista omenoiden päälle ripoteltavaksi, jollet halua pannarista kovin makeaa)
8 dl maitoa
4 dl gluteenittomia jauhoja (esim. Semperin FIN MIX -jauhoseos)
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
maun mukaan ripaus kardemummaa ja/tai kanelia
50 g sulatettua voita (tai margariinia)
4 – 6 kotimaista omenaa omenoiden koosta ja pannukakun halutusta omenaisuudesta riippuen

TEE NÄIN

  1. Laita voi sulamaan, jotta se ehtii jäähtyä ennen kuin lisäät sen ihan lopuksi taikinaan.
  2. Kuori ja viipaloi omenat, tai pese ja viipaloi, jos haluat käyttää omenat kuorineen.
  3. Käännä uuni lämpenemään 225 asteeseen.
  4. Vatkaa vispilällä munat ja sokeri kevyesti vaahdoksi.
  5. Lisää maito muna-sokerivaahtoon ja sekoita.
  6. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vispilällä hyvin vatkaten. Voit käyttää halutessasi siivilää, jos näyttää siltä, että jauhot paakkuuntuvat.
  7. Tässä välissä voit laittaa uunipannulle leivinpaperin tai voidella uunipannun, jollet käytä leivinpaperia. Taikina ehtii sillä välin hieman levätä.
  8. Lisää taikinaan lopuksi sulatettu jäähtynyt voi samalla vatkaten.
  9. Paista pannukakkua 225 asteessa noin 5 min tai kunnes pinta on hieman hyytynyt.
  10. Ota pannukakku uunista ja lisää sen pinnalle omenaviipaleet. Ripottele omenaviipaleiden päälle sokeria.
  11. Jatka pannukakun paistamista uunista riippuen noin 20 – 25 min, kunnes pinta on saanut kullanruskean värin.


Asettele omenaviipaleet haluamallasi tavalla pannukakun pinnalle

Osan maidosta voi korvata kermalla, joka tuo täyteläisyyttä pannukakkuun. Tärkeää on lisätä neste ennen gluteenittomia jauhoja. Näin vältät gluteenittomien jauhojen paakkuuntumisen.

Jollet halua tehdä pannukakkua koko pellillistä, niin taikina on helppo puolittaa ja paistaa pannukakku esimerkiksi suorakaiteen muotoisessa vuoassa, kuten itse usein teen.

Omenapannukakku maistuu väli- tai iltapalaksi ihan sellaisenaan, mutta kerma- tai vaniljavaahto tietysti kruunaa herkkusuun makunautinnon.

Kerma- tai vaniljavaahto kruunaa makunautinnon

Herkullisia pannukakkuhetkiä!

Pyöräytä herkullinen gluteeniton suklaapannukakku päiväkahville

Viime keväänä 2020 tuli paistettua pannukakkuja enemmän kuin vuosiin. Välillä vain teki mieli juuri pannukakkua päiväkahville, välillä taas oli käytettävä johonkin kohta vanhaksi menevät kananmunat, maito tai kerma. Välillä oli leipä loppu, eikä kaapissa ollut sillä hetkellä mitään, mistä olisi voinut leipoa maukkaan gluteenittoman leivän – ja kaupoissahan ei viime keväänä koronan vuoksi juostu alvariinsa – joten paistoin pannukakun.

Jossain vaiheessa alkukesää, kananmunien taas mennessä vanhaksi, alkoi pannukakku kuitenkin pursuta jo ajatuksenakin korvista ulos. Silloin keksin kokeilla suklaapannukakkua. Vaihdoin osan jauhoista kaakaojauheeseen, ja sehän toimi yllättävän hyvin.

Suklaapannukakku
Suklaapannukakun kruunaavat aprikoosihillo ja kermavaahto

Olen testannut vuosien mittaan lukuisia erilaisia gluteenittoman pannukakun ohjeita ja monilla erilaisilla jauhoilla, mutta vasta viime keväänä löysin sattumalta sen omaan makuuni täydellisesti sopivan reseptin. Jauhona käytän Semperin FIN MIX -jauhoseosta, jota myös reseptissä on suositeltu.

En löytänyt enää netistä suoraa linkkiä ohjeeseen, ja olen sitä kyllä nyt vähän jo muunnellutkin, joten rohkenen kirjoittaa reseptin auki tähän alle. Ensin on gluteenittoman suklaapannukakun ohje, ja jäljempää löydät gluteenittoman peruspannarin ohjeen.

Tavallinen vispilä on juuri sopiva työkalu taikinan sekoittamiseen. (Mikä on erittäin hyvä asia, jos pannukakun himo iskee varhain aamulla tai myöhään illalla: ei tarvitse huudattaa sähkövatkainta ja herättää koko taloa. 😉 )

Vatkaa munat ja sokeri kevyesti vaahdoksi

GLUTEENITON SUKLAAPANNUKAKKU

AINEKSET (pellillinen)

4 kananmunaa
0,5 dl sokeria (voit laittaa hieman reilu 0,5 dl, jos haluat vähän makeampaa)
8 dl maitoa
3,5 dl gluteenittomia jauhoja (esim. Semperin FIN MIX -jauhoseos)
0,5 dl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua voita

TEE NÄIN

  1. Laita voi sulamaan, jotta se ehtii jäähtyä ennen kuin lisäät sen ihan lopuksi taikinaan.
  2. Käännä uuni lämpenemään 225 asteeseen.
  3. Vatkaa munat ja 0,5 dl sokeria kevyesti vaahdoksi.
  4. Lisää maito muna-sokerivaahtoon ja sekoita.
  5. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne taikinaan hyvin vatkaten. Voit käyttää halutessasi siivilää, jos näyttää siltä, että kaakaojauhe paakkuuntuu.
  6. Tässä välissä voit laittaa uunipannulle leivinpaperin tai voidella uunipannun, jollet käytä leivinpaperia. Taikina ehtii sillä välin hieman levätä.
  7. Lisää lopuksi sulatettu voi samalla taikinaa vatkaten.
  8. Paista pannukakkua 225 asteessa noin 20 min tai kunnes se tuntuu ja näyttää kypsältä.

Taikina-ainekset
Lisää vaahtoon ensin kuivat aineet ja lopuksi jäähtynyt rasva

Taikinan nesteenä käytän itse vähälaktoosista kevytmaitoa, koska sitä sattuu olemaan aina jääkaapissa. (Paitsi joskus joutuu lainaamaan kahvimaitoa naapurista. 🙂 ) Osan maidosta voi hyvin korvata kermalla. Tärkeää on lisätä neste ennen gluteenittomia jauhoja. Näin vältät jauhojen paakkuuntumisen – kantapään kautta opittua.

Teen usein pannukakkua puolikkaan annoksen laakeaan vuokaan. Tänään paistoin sitä vuoassa 25 min, ja siitä tuli juuri sopivan kypsä.

Pannukakku uunissa
Uunissa pullistelee maukas suklaapannukakku

Suklaapannukakkuun sopii mielestäni paremmin jokin muu hillo kuin mansikkahillo. Itse nautin sen usein aprikoosihillon ja kermavaahdon kera, välillä pelkän kermavaahdon kanssa. Suklaapannukakku toimii hyvin ihan sellaisenaankin ja myös jääkaappikylmänä.

Tässä vielä tavallisen gluteenittoman pannukakun resepti (pellillinen):

4 kananmunaa
0,5 dl sokeria (voit laittaa hieman reilu 0,5 dl, jos haluat vähän makeampaa)
8 dl maitoa
4 dl gluteenittomia jauhoja (esim. Semperin FIN MIX -jauhoseos)
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
ripaus kardemummaa (tai oman maun mukaan)
50 g sulatettua voita

Taikina valmistetaan samalla tavalla kuin suklaapannukakun taikina, ja valmis pannari nautitaan hillon ja kermavaahdon kera, tai ihan sellaisenaan.

Vaihtelua pannukakkuun saat helposti myös esimerkiksi vaihtamalla osan maidosta kookoskermaan tai kookosmaitoon. Joskus olen pilkkonut pellille kaadetun tavallisen pannukakkutaikinan päälle omaan makuun liian tummaksi päässeitä banaaneja. Silloin olen jättänyt taikinasta kardemumman pois ja laittanut tilalle kanelia.

Miten sinä muuntelet pannukakkutaikinaa? Onko sinulla jokin suosikkihillo pannukakun päälle, vai tykkäätkö vaihdella päällisiä? Vai syötkö pannukakun ihan sellaisenaan? Oma kaikkien aikojen suosikkini on ollut mummun tekemä omenasose äidin paistaman pannukakun päällä.

Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana pannukakun maun muuntelussa. Itse ajattelin seuraavaksi testata erilaisia suolaisia gluteenittomia pannukakkuja.

Herkullisia pannukakkuhetkiä!

Pannukakkuhetki
Herkullista pannukakkuhetkeä!