Helletauon hedelmiä

Lupailin Instagramin puolella maanantaina, että kertoisin tässä loppuviikolla täällä blogissa tarkemmin kolmesta kirjasta, ”terapiakirjoistani”, jotka ovat auttaneet minua uupumuksesta toipuessani, mutta eipä mennyt tämä viikko, kuten maanantaina ajattelin. Tällä viikolla tuli niin sanotusti elämä väliin.

Osin se oli itse aiheutettua, kun viime viikon helletauolla antauduin pariksi päiväksi täydellisen tylsyyden armoille ja sen seurauksena sain liikaa sisustusideoita, jotka realisoituivat alkuviikosta = tuli muutama postilähetys, jotka täytyi panna paikoilleen.

Yhtenä päivänä taas tuli mahdollisuus tavata ystävää ja tehdä samalla kävelylenkki. Tietysti tartuin hetkeen, koska olimme nähneet viimeksi yli kaksi kuukautta sitten. Lisäksi edellisestä lenkistä oli kulunut jo ikuisuus, ja lämpötilakin sattui pitkästä aikaa olemaan sopiva kävelyyn. Kävelimme lopulta yli viisi kilometriä kuulumisia vaihtaessamme, ja reippailun päätteeksi kävimme vielä syömässä ulkona.

Puiden latvoja poutapilvistä taivasta vasten
Metsän siimeksessä oli vilpoisaa kävellä

Viikonloppu puolestaan kului sisarusteni kanssa vanhempien luona kyläillen. Pari yötä poissa kotoa samojen seinien sisältä teki hyvää, etenkin, kun sain samalla hiippailla pitkin lapsuudenkodin pihamaata ja kuvailla kukkia – hassuutensa kullakin. Innostuttiinpa äidin kanssa yhtenä iltana kello kymmenen kitkemään kukkapenkkiä. Penkin vallanneet tuoksuvadelma ja hiirenvirna kokivat kylmää kyytiä ilta-auringon valossa perennoiden saadessa kasvutilaa, ja me saimme helpotusta korona-ahdistukseen.

Lopputulemana näistä kaikista eletyistä päivistä on se, että kolmannen ”terapiakirjani” lukeminen on edelleen kesken, ja maanantaina suunnittelemani postaus kolmesta kirjasta tulee ulos joskus lähiaikoina. Nyt en uskalla edes luvata, että milloin, mutta tulossa se on, sillä minusta tuntuu, että on tullut aika myös eräänlaiselle välitilinpäätökselle, mitä tulee uupumuksesta toipumiseeni, ja että on aika kääntää esiin uusi lehti paitsi elämässä, niin myös tässä blogissa.

Sinisiä ritarinkannuksia
Ritarinkannukset äidin kukkapenkissä – kuin pienten haltioiden hatut

Ensimmäisenä askeleena uuteen päivitin tänään tämän blogisivuston osoitteen. Se on jatkossa ilman wordpress.com -päätettä, eli pelkkä laiskannaisenkeittiossa.com. Samalla tällä sivustolla näkyneet ilmaisversioon liittyneet mainokset lakkasivat näkymästä. Sain mainoksista jonkin verran kyselyitä, että mitä ne ovat ja miksi ne näkyvät blogissani, joten katsoin parhaimmaksi päivittää sivuston osoitteen.

Jotain muutakin uutta on blogiin tulossa syksyn mittaan, kuha ensin keksin (päätän) suunnan. Se on nimittäin tällä hetkellä yhtä hämärän peitossa kuin tulevaisuuteni muutenkin (ontto hah), mutta ei anneta sen häiritä helteisen heinäkuun ja kesän viimeisistä viikoista nauttimista.

Nyt hyvää yötä ja kauniita unia! Tuokoon uusi viikko tullessaan taas kaikkea jännittävää, elämää. ❤