Kolmisen viikkoa sitten marraskuun alussa unirytmini meni jostain syystä sekaisin ja aloin valvoa aamuyön tunneille, jopa puoli viiteen asti, nukkumatta sekuntiakaan. Välillä laitoin valot päälle tunnin valvomisen jälkeen ja luin kirjaa tai selasin somekanavia, kun hengitysharjoitukset tai unisukat eivät olleet auttaneet unentuloon. Välillä pää alkoi täyttyä kaikenlaisista ideoista, ja kirjoitin niitä ylös luonnosvihkoihini. Kello kolmen jälkeen tuli usein nälkä, ja kävin jääkaapilla nappaamassa jogurtin yöpalaksi. Muutamien valvottujen öiden jälkeen olin tietysti tarpeeksi väsynyt kaatuakseni sänkyyn ja nukahtaakseni saman tien. Ja sitten kierre lähti taas alusta.
Valvominen syö ihmistä sisältä ja ulkoapäin. Niin kroppa kuin mielikin tarvitsevat unta tietyn määrän yössä palautuakseen. Hyvin nukuttu yö näkyy yleensä ulospäinkin ihmisen kasvoista ja käytöksestä, oikeastaan koko olemuksesta, kuten usein myös se huonosti nukuttu yö, saati jos niitä on useampi peräkkäin. Muutama yö viikossa voi mennä vähän vähemmillä unilla, eikä se olennaisesti vaikuta jaksamiseen, mutta pitempään jatkuessaan unettomuus voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Uni on meille tärkeää paitsi aiemmin mainitun palautumisen sekä arjessa jaksamisen kannalta, niin myös muun muassa oppimisen ja muistin kannalta. Uni vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan ja tietysti mieleen. Lyhytaikainen univaje aiheuttaa usein ärtyisyyttä. Pitempään jatkunut unettomuus voi aiheuttaa masennusta, sekä altistaa muille mielenterveyden häiriöille. Riittävä uni on tärkeää myös painonhallinnan kannalta. Väsyneenä ei usein jaksa niin välittää mitä suuhunsa pistää, kunhan nälkä tulee tyydytettyä, ja valitettavasti itselle ainakin väsyneenä maistuvat parhaiten juuri ne epäterveelliset herkut.
Joskus muutamia vuosia sitten uupumuksen syvimmässä päässä kauhoessa saatoin valvoa aamuneljään ja nukahtaa muutamiksi tunneiksi ennen kellonsoittoa. Pahimmillaan tätä kesti kolme viikkoa yhteen menoon. Onneksi pystyin tekemään etätöitä parina päivänä viikossa ja sain edes muutamana arkiaamuna nukkua pidempään ennen työkoneen avaamista. Viikonloppuisin sitten nukuinkin puolille päivin yrittäen tasata univelkaa. Mutta ei se oikein toiminut, eli univelkaa ei pystynyt maksamaan itselleen takaisin.
Tarpeeksi valvottuani aloin unohdella asioita, enkä jaksanut huolehtia ulkonäöstäni saati olla sosiaalinen. Hoidin vain välttämättömimmät kotityöt. En jaksanut harrastaa juuri mitään satunnaisia lenkkejä tai joogaa lukuunottamatta. Söin arkena kotona pääosin valmista ruokaa, viikonloppuisin yritin tehdä ruoan itse. Aina en jaksanut sitäkään. En leiponut muutamaan vuoteen mitään, mutta herkkuja sai valitettavasti kaupastakin, ja niitä kului, etenkin jäätelöä. En kyennyt lukemaan kuin kevyempää kirjallisuutta tai dekkareita, mutta pääosin kulutin vapaa-aikaa sohvalla somen tai tv:n äärellä välillä neuloen. Elin monta vuotta kuin sumussa keskittäen kaiken energiani työssäkäymiseen.
Viime viikkojen unettomuus ei ole aiheuttanut minulle samanlaista stressiä kuin töissä ollessa. Nyt olen pystynyt tasaamaan valvottuja tunteja nukkumalla aamuisin hieman pidempään. Välillä olen noussut ylös samaan aikaan kuin normaalisti, syönyt aamupalan ja katsonut tv:stä jonkun aamuohjelman, tehnyt vähän kotitöitä ja mennyt sitten ennen puolta päivää puolen tunnin, jopa tunnin päiväunille. Näin olen jaksanut puuhailla iltapäivän ja illan, eikä elämä ole mennyt vain sohvalla istumiseksi ja telkkarin tuijottamiseksi, kuten pahimpina uupumisen vuosina.
Viime viikolla parin unettoman yön jälkeen sain aikaiseksi kuunnella lokakuisen webinaaritallenteen Aikuisten unikoulusta. Webinaari oli Tradenomien jäsenilleen tarjoama, ja kouluttajana oli Anne Huutoniemi Uniklinikalta. Koulutuksessa kävi ilmi, että on ihan normaalia, että aikuisella on huonosti nukuttuja öitä muutama viikossa. Jokaisella on myös oma optimaalinen aikansa mennä nukkumaan, ja jos sen ohittaa, niin unensaanti voi olla vaikeaa. Jos unirytmi menee rikki, niin hyvä tapa on kuitenkin nousta aamulla normaaliin aikaan, ja sitten voi nukkua pienet päiväunet. Tietotyötä tekevien aivoilla kestää yleensä noin 1,5 tuntia rauhoittua nukkumaan, joten televisio, puhelin ynnä muut aivoja stimuloivat laitteet ja tekemiset pitäisi jättää rauhaan hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, jotta unensaanti ei vaikeutuisi. Hmmm…. Tiedostan ongelmien syyn käytöksessäni… Kuka muu kuin minä nostaa käden ylös?
Päätin, että aloitan itselleni unikoulun, ja viime sunnuntaina panin sen täytäntöön. Olen sammuttanut tv:n yhdentoista ja kahdentoista välillä, ja olen yrittänyt olla avaamatta tietokonetta myöhään illalla. Facebook ynnä muut ovat pääosin saaneet olla rauhassa ennen ja jälkeen sänkyynmenon. En ole edes lukenut kirjaa tai lehtiä sängyssä joka ilta, vaan olen lukenut niitä päivällä tai illalla sohvalla. Tulokset ovat olleet tähän mennessä lupaavia – olen nukahtanut paremmin ja nukkunut yöt sikeästi. Olen hämmästynyt: voiko tämä olla näin yksinkertaista?
Nyt menin sitten rikkomaan itselleni tehtyä lupausta jättää kaikki tietoinen älyllinen toiminta (hahhah) rauhaan hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ja kirjoitan tätä juttua, vaikka kello on jo 01.34. On siis aika lopettaa ja toivoa, että uni tulee yhtä hyvin myös tänä yönä kuin neljänä edellisenä, eikä tarvitse ajankuluksi surffailla netissä yöllä tai turvautua aamuyön jogurttiin.
Toivottavasti sinulla menee paremmin unirintamalla kuin minulla on mennyt viime aikoina. Kauniita unia ja hyvin nukuttuja öitä sinne! ❤
Laiskan Naisen elämää 