Testissä kolme verkkovalmennusta, aikaa 12 viikkoa – löytyykö kadonneen notkeuden lisäksi vyötärö ja osuvatko kämmenet jälleen lattiaan?
Viimeinen kolmesta ostamastani FitFarmin verkkovalmennuksesta lähti käyntiin viime viikon maanantai-iltana, kun klikkasin itseni sisään Tiny Waist-valmennukseen.
Liekö ollut itseltäni alitajunnan keksimä taktinen veto, kun tein sen niin myöhään illalla, ettei siihen aikaan enää viitsinyt alkaa treenaamaan. Hih. Se päivä oli kyllä ollut hyvin helteinen ja kulunut ulkona lounastaessa, puutarhalla ja kaupassa käydessä sekä kotitöitä tehdessä, joten treenaamiseen ei illalla ollut enää energiaakaan.
Treenin sijaan katsoin maanantai-iltana valmennuksen Alkutiedotteen. Sen perusteella ensivaikutelmani Tiny Waist-valmennuksesta oli, että se on hieman haastavampi kuin edelliset testaamani verkkovalmennukset Kehonhuolto ja Rapakunnosta eroon 30 päivässä. Minua alkoi vähän jännittää, että näinköhän saan vedettyä valmennuksen läpi edes kevyemmin.
Tiistaipäivänä minulla oli hieronta, joten sekin päivä oli pois treenaamisesta. Treenin sijaan katsoin tiistai-iltana vähän lisää videoita. Vuorossa oli tällä kertaa Tervetuloa- ja viikkovideo, jossa olikin aika paljon asiaa muun muassa siitä, miten treenit on suunniteltu tehtäväksi.
Viikko jatkui helteisenä, ja se verotti yhä enemmän voimiani. Helteiden myötä lämpötila alkoi nousta myös kotona sisällä. Öisin oli kuuma nukkua, ja kunnon lepo jäi vähiin. En jaksanut ajatellakaan treenaamista viikon aikana, vaan liikunta jäi pelkästään hyötyliikunnan varaan. Vasta lauantaina sateen ropinan viilentäessä ilmaa tokenin sen verran helteestä, että pääsin tositoimiin.
Päädyin tekemään video-ohjatun Core-treenin, koska se tuntui helpoimmalta vaihtoehdolta. Se olikin hyvä valinta, sillä se oli rauhallinen harjoitus. Liikkeet painottuivat erityisesti syviin vatsalihaksiin.
Harjoitus koostui lämmittelystä, lihaskuntoliikkeistä ja loppuverryttelystä. Harjoitus oli luokiteltu keskiraskaaksi, ja alku tuntuikin jähmeältä. Videolla annettiin kuitenkin ohjeet myös kevennettyihin vaihtoehtoihin, ja lopulta vatsalihasliikkeet alkoivat sujua, kun tein ne kevennettyinä.
Liikkeissä vaadittiin hyvää keskivartalon pitoa, mikä ei ollut minulle ongelma. Ongelmia tuotti jälleen kerran juminen yläselkäni, ja ne kadonneet lavat. Minulle tuli vähän huono olo muutamassa liikkeessä, joissa oltiin käsi- tai kyynärvarsien varasssa. Noin 30 minuuttia kestäneen harjoituksen jälkeen päätinkin tehdä taas jonkin liikkuvuusharjoituksen.
Minulla oli käytössä vielä edellisen valmennuksen, eli Rapakunnosta eroon 30 päivässä-valmennuksen materiaali, joten valitsin liikkuvuusharjoitukseksi sieltä toisen valmennusviikon liikkuvuusharjoituksen. Se oli suosikkini kyseisen valmennuksen liikkuvuusharjoituksista ja keskittyi juuri sopivasti yläkroppaan, jonne tunsin kaipaavani liikettä. Vajaat 20 minuuttia kestänyt harjoitus toikin paremman ja pirteämmän olon.
Lauantain treenit kestivät yhteensä noin 50 minuuttia. Vaikka kotona oli hieman liian lämmin, ja kuuma tuli pelkästään jo kotona oleilemalla, niin jaksoin silti tehdä molemmat harjoitukset ihan hyvin. Toivottavasti kodin lämpötila lähtisi vähän laskuun, niin olisi miellyttävämpi treenata sisällä.
Sunnuntaina lähdin pitkästä aikaa kyläilemään. Sillä reissulla vierähti koko päivä, ja illalla kotiin palatessani olin ihan puhki. Askelmittari kertoi, että olin kävellyt sinä päivänä huomaamattani lähes viiden kilometrin verran. Nice.
Sunnuntai-iltapäivänä olivat myös syvät vatsalihakset alkaneet ilmoitella olemassaolostaan, joten viiden kilometrin hyötyliikunta sai riittää treeniksi sille päivälle.
Siitä olikin kauan aikaa, kun vatsalihakset olivat viimeksi tuntuneet siltä – kiduttavan ihanaa. Hymyilin leveästi kammetessani itseäni pyörähdysliikkeellä pois sohvalta ja könkätessäni hieman kumarassa pakastimelle hakemaan jäätelöä.
Tällä ensimmäisellä Tiny Waist-viikolla huomasin sen, että kesähelteillä treenaaminen vaatii tahtoa ja itsekuria. Mieluummin esimerkiksi lojuisin ulkona lukemassa, istuisin rannalla tai kivassa kahvilassa syömässä jäätelöä tai retkeilisin jossain koskien kohinassa kuin treenaisin.
Nyt taidetaan vaatia paitsi tahtoa ja itsekuria, niin myös sitä kuuluisaa armollisuutta: pitää nauttia kesästä, kun kerrankin on vielä näin upeat säät.
Tämän valmennuksen motoksi taisi juuri tulla: Vähempikin riittää – kunhan tekee edes jotain.
Laiskan Naisen elämää 
Asuntosi kuulostaa hurjemmalta paikalta kuin minun asuntoni, sillä tukaluus tuli oikeastaan vasta eilen. Tosin olin tehnyt rankasti töitä ennen sitä asunnon viileänä pitämiseen: yritin olla poissa kuumimpaan aikaan ja ikkunat, ovet, sälekaihtimet ja kaikki tiukasti kiinni ja aina öisin viilennys mielummin vähän liian kylmäksi. Nyt ei öisinkään asuntoa viileäksi saa.
TykkääTykkää
Nyt on tosiaan haastavaa saada asuntoa enää öisinkään viileäksi, kun yötkin ovat lämpimiä ja on näin pitkään ollut helteistä. Ei taida auttaa taas muu kuin ottaa tuuletin kaveriksi. Minulla on se onni, että kaikki ikkunat sekä parveke osuvat about lounaan suuntaan, mutta näin kesäisin se muuttuu hieman kurjuudeksi, kun aurinko kääntyy iltapäivällä paistamaan parvekkeelle sekä ikkunoihin ja paistaa niihin koko loppupäivän auringonlaskuun saakka. Valoa siis riittää ja siinä sivussa tulee lämpöäkin enemmän kuin riittävästi. Ei tarvitse kyllä treenata hikoillakseen. 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Mullakin ovat ikkunat juurikin lounaan suuntaan 😀 Ja kyllä, tällä hetkellä asuntoa ei viileämmäksi saa, ellei tule ukkosia ja sitä kautta viileämpää ilmaa, tai viileähköjä öitä.
TykkääLiked by 1 henkilö