Niin se on tullut taas kesä, kukat kukkii ja lintuset laulaa, ja täällä on ollut tähän mennessä blogin pisin kirjoitustauko. Ajattelinkin tulla nyt vähän varovasti kokeilemaan, että osaanko edes enää kirjoittaa. 😉
Alkuvuodesta piti ottaa pieni aikalisä ja hengähtää kunnolla neljän vuoden käsityö- ja muotoilukoulun rupeaman jälkeen. Ja vähän myös opetella elämään uudelleen arkea ilman kässäkoulua. Se vei loppujen lopuksi kuitenkin enemmän aikaa vapaa-ajasta kuin ymmärsinkään, mutta tietysti antoi vielä enemmän ja monella tapaa.
Vieroitusoireita kässäkoulun hääräilyistä ilmeni jo heti tammikuussa todistukset saatuamme, ja olikin ensiavuksi pakko tarttua neulepuikkoihin pitkästä aikaa, sekä käydä kaikki mahdolliset keramiikkakurssit, joille vain pääsin mukaan. Ja kesän kynnyksellä olen päässyt toteuttamaan itseäni lisää parvekkeen kesäistutuksia miettiessäni. Tämä puuha jatkuu vielä ainakin tämän viikon, sillä alkuillasta tuli haettua uusi lasti kukkia, tai ne vähän niinkuin vahingossa tulivat mukaan, kun lähdettiin hakemaan lisää multaa. Kukaan kukkahöperöiden sielunelämää tunteva ei kyllä taida uskoa tätä selitystä, että niinkuin vahingossa tulivat kukat mukaan… 😀
Alun perin ajatuksena oli kirjoittaa tänään pidemmästi ja aloittaa kesäreissuista kertova juttusarja, mutta koska vatulointi puutarhamyymälässä – tai oikeastaan kahdessa – niin ilta loppuikin tänään vähän kesken. Tulossa on nyt siis lisää postauksia tänne hiljaiseloa viettäneeseen blogiini, ja ajattelin kirjoitella vihdoin päiväreissuista, joita olen viime kesinä tehnyt ja joista on pitänyt jo monesti kertoa. Jossain kohtaa kirjoittelen loppuun myös kässäkoulun jutut. Ne ovatkin puoliksi valmiina odottaneet jo tammikuusta asti, että saan aikaiseksi palata niihin.
Äsken blogin avatessani huomasin, että kirjoitustaukoni aikana blogin kävijämäärä on ylittänyt jossain kohtaa kevättä 20000 rajapyykin useammalla sadalla kävijällä. Ihan mahtavaa, että blogissa on käyty näin paljon, vaikken ole tätä jaksanut ja ehtinyt pitkään aikaan päivittää! Kiitos, kiitos, kiitos kaikille blogissa käyneille ja juttuja lukeneille! ❤
Sain itselleni aika paljonkin boostia jatkaa tätä blogia edelleen, kun näin kävijämäärän. Blogin lopettaminenkin on nimittäin ollut viime aikoina vahvasti mielessä paitsi omien resurssieni vuoksi, niin myös siksi, kun olen miettinyt, että lukeeko tätä edes kukaan. Saattaa olla, että keksin Instan puolelle jotain arvontajuttua jossain vaiheessa, sillä niin mahtavaa oli nähdä tuo blogissa vierailleiden runsas lukumäärä.
Mutta nyt on pakko lopettaa tältä illalta, jos aion nukkua yhtään ensi yönä, joten kuulumisiin! Ja ihanaa alkanutta kesäkuuta kaikille!
❤
Tiesitkö, että omenankukkien kerrotaan symboloivan paitsi kevättä, nuoruutta ja viattomuutta, yltäkylläisyyttä, vaurautta ja onnea, niin myös uuden alkua. Omenankukat muistuttavat elämän kiertokulusta ja kasvusta sekä siitä, että jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Kaunista ja toivoa antavaa, eikö?
Laiskan Naisen elämää 