Olen aloittanut kirjoittamaan kesäretkisarjaa nyt varmaan viisi kertaa, viimeisin kerta tänään, mutta jostain syystä tekstiä ei vaan irtoa, vaikka luulisi olevan helppoa ja yksinkertaista kertoa, että missä on käynyt ja mitä on siellä nähnyt. Mutta kun ei irtoa, niin ei irtoa. Päätinkin sitten vaihtaa lennosta aihetta, koska mä voin 😉 , ja tehdä tässä kohtaa tämmöisen välijutun, jo aiemmilta kesiltä tutun.
Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kertoa vähän lisää itsestäni, koska muutama viikko sitten blogia selaillessani huomasin, etten ole kovinkaan paljon itsestäni suoraan kertonut. Postauksista ja juttujen rivien välistä voi tietysti jotain lukea, sekä Blogin takana-sivulta, mutta senkin teksti on kirjoitettu jo vuosia sitten blogia aloittaessani, ja ihminenhän tuppaa kehittymään ja muuttumaan vuosien kuluessa, joten vuosia sitten kirjoitettu ei välttämättä enää pidä paikkaansa.
Ensin vähän blogin taustasta
Tämä blogihan lähti aikoinaan liikkeelle WordPress-kurssin harjoitustyönä korona-aikana lokakuussa 2020. Minulla ei ollut tarkoitus oikeastaan alkaa kirjoittamaan blogia, vaan vain opetella käyttämään WordPressiä, mutta koska olen aina pitänyt kirjoittamisesta, niin tuntui luontevalta alkaa bloggaamaan, kun blogin olin kerran mennyt harjoituksen vuoksi perustamaan.
Blogin nimenä oli aluksi url:ssa edelleen muistona näkyvä ”Laiskan naisen keittiössä”, koska keittiö on lempihuoneeni, mutta mitään keittiö- tai ruoka-aiheista blogia tästä ei siis ollut tarkoitus tehdä, vaan blogin ajatuksena oli seurata matkaani ylös uupumuksesta ja ehkä jakaa silloin tällöin ohjeita laiskan naisen tyylillä tehdyistä ruoista. (Blogin takana -sivulla on muuten avattu enemmänkin tuota keittiö-sanan käyttöä blogin nimessä, jos siitä nousee kysymyksiä mieleen.)
Aika pian blogin aloitettuani huomasin, etten jaksa koko aikaa kirjoittaa (jauhaa) vain uupumuksesta ja siitä toipumisesta, koska jouduin sitä elämään joka päivä, joten aiheet lähtivät rönsyilemään. Jos nyt tunnustan, niin en oikeastaan koskaan ole osannut päättää, että mikä on tämän blogin pääaihe, ja se on tietysti vaikeuttanut myös blogin ylläpitoa kaikkina näinä vuosina. Tämän kesän kyllä ajattelin mennä niillä aiemmin mainitsemillani kesäretkijutuilla vähän niinkuin hätäratkaisuna. Nähtäväksi jää, lähteekö tekstiä niiden tiimoilta irtoamaan. Pitäkää peukkuja, että irtoaa!
Oikeastihan minulla on tietysti olemassa vähän pidemmän tähtäimen suunnitelma, uskokaa tai älkää, ja se suunnitelma vaikuttaa myös tähän blogiin, mutta koska se on vielä aika alkutekijöissään, niin en halua tässä vaiheessa kertoa enempää. Tulevaisuus näyttää miten ja millä tahdilla asiat etenevät.
Kuka on Laiska Nainen?
Mutta mennäänpä seuraavaksi sitten otsikon mukaiseen aiheeseen, eli kuka minä olen, paitsi entinen ylisuorittaja ja nykyinen rentoilija ynnä muuta mukavaa, mitä olen halunnut kertoa näin julkisesti.
Mietin ensin, että kerron itsestäni elämäni paradoksien kautta, mutten muistanut niistä tähän hätään kuin muutaman (hyvä vaiko huono merkki?), joten päädyin klassisten Ystäväkirjojen tyyppiseen ratkaisuun. Yhdistelin kysymyksiä parista eri Ystäväkirjasta, joita Google-haku ystävällisesti eteeni toi, ja tämmöinen setti siitä kehkeytyi. Lisää kysymyksiä saa esittää kommenteissa, se on jopa toivottavaa, mutta nyt mennään, heissan ja hopsansaa. Vastaukset tulevat tässä ja nyt aika spontaanisti.
Nimi: Laiska Nainen, tottelee siviilissä myös nimeä Heli
Ikä: Keski-ikäinen. Joskus olen tainnut paljastaa, että olen täyttänyt jotain pyöreitä vuosia, mutta kuka tässä enää muistaa, että minkä verran. 😉
Synttäripäivä: Tarkka päivä jääköön salaisuudeksi, mutta lapsena syntymäpäivänäni satoi usein ensilumi.
Lemmikit: Ei ole omia, vielä, mutta haaveilen vielä joskus tarjoavani kodin koiralle.
Harrastukset: neulominen tai kässäily ylipäätänsä, savityöt (kurssipaikka toiveissa syksyksi edes jostain), kirjoittaminen, lukeminen, valokuvaaminen, uusiin paikkoihin tutustuminen eli retkeily/matkailu, haaveilu, ja jotain varmasti unohtui..
Lempiruoka: Ei ole vain yhtä lempiruokaa, vaan se vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Nyt tuli mieleen ekana uunilohi ja uudet perunat sekä gratinoitu kukkakaali.
Lempiväri: Voisin valehdella, että musta, koska se imee sisäänsä kaikki muut värit, mutta oikeasti lempivärini on sellainen hempeä lälly vaaleanpunainen. Rakastan myös puhdasta kirkasta punaista, syvänvihreää ja sitruunankeltaista, mutta paradoksaalisesti mikään näistä kolmesta ei sovi omaan punapigmenttiseen hiusten tai ihon väriini, joten ylläni noista mitään ei koskaan tulla näkemään. Ainakaan lähellä kasvoja. (Never say never.)
Lempimusiikki: Pidän monenlaisesta musiikista. Nuorena soitin pianoa, ja harrastin jonkin aikaa myös klassista laulua, joten klassinen on ehkä lähimpänä sydäntä, mutta rakastan myös tunteellisia tangoja, vanhempaa rautalankaa, bluesia ja ranskalaisia chansoneita sekä ihan perus rokkia. Eli vähän kaikkea. 😀
Suosikkipuuhat: Aiemmin mainittujen harrastusten lisäksi nukkuminen, syöminen, uuden oppiminen, kukkien hoitaminen, lempikoirien rapsuttelu, taidenäyttelyissä käyminen ja ystävien kanssa höpöttely
Paras kirja: Hmm.. Tähän ikään mennessä on lukenut jo aika monta parasta kirjaa. ”Suon villi laulu” on jäänyt jotenkin sydämeen toissa kesältä, ja viime kesänä lukemani ”Vettä kukille” oli sekin varsin vaikuttava.
Tahtoisin matkustaa: Olen haaveillut jo pitkään matkoista Islantiin, Englantiin sekä uusintana Skotlantiin, ja myös Amsterdam ja Pariisi olisi mukava nähdä.
En ole ikinä… lasketellut. Nyt en varmaan enää uskaltaisi edes kokeilla, koska ikääntymisen myötä on tullut korkean paikan kammo.
Haluaisin oppia… soittamaan ukulelea ja viimeistelemään keramiikkatyöt nätisti.
Keräilen…lankoja (Yllätyitkö? Minä en.), kassakuitteja ja huiveja, näitä vähän vahingossa. Ennen olin tunnettu kenkien, paperisten serviettien ja kompostoituvien kuvallisten tiskirättien kokoelmistani. 🙂
En voi vastustaa… hyvää seikkailua, tuoreita mansikoita ja pistaasijäätelöä.
Minua naurattaa… puujalkavitsit ja englantilainen huumori – vai ovatkos ne yksi ja sama asia… 😉
Minua kiukuttaa…epäoikeudenmukaisuus, epärehellisyys ja valehtelu.
Suurin haave… Oma talo, jossa on riittävästi tilaa alkaa tosissaan taiteilla kaikenlaista ja talon ympärillä puutarha, jossa saa tonkia maata, johon voi istuttaa kauneutta.
Näitä voisi jatkaa loputtomiin, mutta kello on taas jo niin paljon, että on aika ottaa viimeinen ”kysymys”. (Se on muuten kiva, kun itse nämä pääsin valitsemaan, hih, ja itse saan keksiä myös vastaukset.) Ja otetaas tähän loppuun tämmöinen kevyt..
Tärkein oivallukseni: Elämä on tässä ja nyt.
Semmoisia juttuja tuli mieleen. Jos haluat tietää Laiskasta Naisesta jotain muuta Ystäväkirjojen hengessä, niin tosiaan kommentteihin voi laittaa kysymyksiä, tai vaikka Instan puolelle. Vastailen ehtiessäni.
Nyt hyvää yötä!
❤
Laiskan Naisen elämää 